Kustantaja: Huippu 2025
Alkuteos: Unterleuten (2016)
Suomennos: Anne Kilpi
Kansi: Tuomo Parikka
Unterleuten on pieni kuvitteellinen kylä entisen Itä-Saksan
alueella, noin sadan kilometrin päässä Berliinistä. Kyläläiset ovat kokeneet
toisen maailmansodan myllerryksen, DDR:n aikaisen sosialistisen diktatuurin ja
Saksojen yhdistymisen jälkeisen kapitalismin hyökkäyksen. He ovat kuitenkin
aina noudattaneet vanhaa hyvää tapaa: ratkaisseet kylän ongelmat keskenään.
Täällä oli poliitikkojen, median ja tieteentekijöiden
tietämättä olemassa puolianarkistinen, lähes täysin itsenäinen elämämuoto,
jonkinlainen esivaltiollinen vaihtotalousyhteiskunta, tahattomasti
kumouksellinen, valtiovallan ulottumattomissa, unohdettu, laiminlyöty ja siksi
jollain kummallisella tavalla vapaa. Rahalla oli vähemmän merkitystä kuin
sillä, kuka oli kenellekin palveluksen velkaa.
Nyt ollaan vuodessa 2010 ja Unterleuteniinkin on alkanut
saapua ulkopuolisia asukkaita. Entinen yliopiston opettaja Gerhard Fließ on
saanut työpaikan seudun lintujensuojeluyhdistyksessä ja paneutunut täysillä
suojelemaan harvinaiseksi käyneiden suokukkojen pesintää. Nuoren Jule-vaimon
ajatukset täyttää pieni vauva.
Linda Franzen puolestaan on löytänyt kylästä maatilan, missä
hänen rakkaalle hevoselleen ja tämän mahdollisille jälkeläisille olisi talli-
ja laiduntilat – kunhan hän vain saisi tarvittavat luvat kunnalta ja
naapureilta. Linda uskoo saavansa tahtonsa läpi tavalla tai toisella, vaikka
kumppani Frederik Wachs hieman epäilee.
Kyläläisten mieliä askarruttaa etenkin rahamies Konrad
Meiler, joka on hankkinut huutokaupasta ylihintaan useita tontteja
Unterleutenin alueelta. Mitä mies aikoo tehdä niillä? Tosiasiassa Meilerillä ei
ole mitään suunnitelmaa eikä edes tietoa ostamiensa alueiden sijainnista. Hän
kuitenkin pitää kylästä heti tullessaan tutustumaan hankintaansa.
Unterleuten ei ollut hänen kotiseutunsa, hänellä ei ollut
täällä edes sukulaisia. Mutta Unterleuten näytti joltakin sellaiselta, mitä
saattoi kutsua kotiseuduksi.
Unterleutenissa on
vuosikymmeniä ollut kaksi vahvaa johtohahmoa, varakas Gombrowski ja
kommunisti Kron. Kummallakin on omat käskyläisensä ja kannattajansa, eivätkä heidän
menetelmänsä asioiden hoidossa ole aina olleet puhtaat. Gombrowski itse uskoo
olleensa aina kyläläisille sellainen hyväntekijä, että Pyhä Martinus tuntui
hänen rinnallaan vasta-alkajalta.
Kylän valtaa levottomuus, kun sijoitusyhtiö ilmoittaa rakentavansa
Unterleutenin alueelle tuulivoimapuiston. Ketkä omistavat tontteja
suunnitellulla paikalla ja ovat oikeutettuja vuokratuloihin? Kuka on ovelin ja
röyhkein kaupanhieronnassa? Epäselväksi jäänyt vuosientakainen kuolemantapaus nousee
taas esiin ja uudeksi kohuaiheeksi löytyy mahdollinen lapsenryöstö. Ilmassa on
väkivaltaa, tuleeko uhreja?
Lukijaa ei onneksi jätetä epätietoisuuteen. Vanha
kuolemantapaus ratkeaa ja epilogissa tarinan kertoja selittää lisää
yksityiskohtia ja kertoo henkilöiden myöhemmistä elämänvaiheista. Unterleutenin
kyläkin on siirtynyt mullistusten jälkeen uuteen aikakauteen ja uudenlaiseen
tapaan hoitaa asioita.
Kirjan luvuissa on otsikkona sen henkilön sukunimi, jonka
näkökantaa kyseinen luku esittelee. Zeh kuvaa taitavasti sitä sosiaalisten
suhteiden, tunteiden ja riippuvuuksien monimutkaista vyyhteä, joka pienessä
kylässä on vuosien ja yhteiskunnallisten muutosten aikana kehittynyt. Kukaan kirjan
kahdestatoista henkilöstä ei kuitenkaan ole yksinomaan hyvä tai paha.
Ihmisten kesken -romaania leimaavat musta huumori ja
joskus varsin irvokkaatkin yksityiskohdat. Lukija saa hyvän kuvan siitä,
millaisen perinnön DDR on jättänyt asukkailleen ja toisaalta myös siitä, miten
erilaista on elämä maaseudulla ja kaupungissa jopa väkirikkaassa Saksassa.
Antoisa kirja monestakin syystä!
Bonnissa vuonna 1974 syntynyt Juli Zeh on palkittu ja
kiitetty kirjailija sekä Brandenburgin perustuslakituomioistuimen tuomari. Häneltä
on aiemmin suomennettu vuonna 2001 ilmestynyt esikoisteos Kotkia ja
enkeleitä sekä 2021 ilmestynyt romaani Yli-ihmisiä. Ihmisten kesken -teoksesta on tehty
televisiosarja ja useita näyttämösovituksia.
Kun usko hyvään loppui, oli se korvattava uskolla omaan
itseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti