JENSEN, CARSTEN: Me hukkuneet

Me hukkuneet -kirjan päähenkilö on Tanskan itärannikolla sijaitseva Marstalin pikkukaupunki, joka purjelaivakaudella oli Kööpenhaminan jälkeen maan toiseksi suurin laivanvarustaja. Tapahtumat alkavat Tanskan ja Saksan välisestä surkuhupaisasta yhteenotosta vuonna 1848 ja päättyvät toisen maailmansodan jälkihetkiin; tuona ajanjaksona merenkulku muuttuu ja purjelaivat jäävät historiaan.

Me hukkuneet –kirjassa on erikoinen ja hauska ratkaisu kertojan suhteen. Tapahtumia kommentoi lähes koko ajan kaupungin asukkaista koostuva ”me” ja vain paikoin äänessä on itse Marstalin kaupunki, joka käyttää minämuotoa. Kerrotaan tarinoita legendaarisista henkilöistä. Esimerkiksi Lauridis Madsen lentää taivaaseen ja näkee Pyhän Pietarin takamuksen, mutta palautuu maan päälle suurten saappaidensa ansiosta. Kotona hän ei sen jälkeen enää jaksa olla, vaan katoaa merille. Albert-poika löytää hänet aikanaan etelämeren saarelta elämässä siirtomaaherran elämää. Albert puolestaan vaurastuu ensin kapteenina ja sitten laivanvarustajana ja solmii avioliiton merimiehen lesken kanssa. Albertin kuoltua Klara-rouva ottaa elämäntehtäväkseen hankaloittaa nuorten miesten merille lähtöä ja minimoida merillä kuolleiden määrää. Hänen poikansa ei kuitenkaan äidin estelyistä perusta ja joutuu kokemaan merisodankäynnin kauhut

Kirja on varsin paksu (752 s.), mutta tempaa lukijan mukaansa karskin ja mustanpuhuvan huumorinsa ansiosta. Henkilöhahmot ovat värikkäitä, vaikkakin heistä yllättävän moni on täysi psykopaatti. Teoksen lähdeluettelossa näyttää olevan paljon paikallisarkistosta hankittua tietoa sekä haastatteluja. Tosiasiat yhdistyvät fiktioon onnistuneesti tässä perinteitä kunnioittavassa meriromaanissa.