Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani Harmaata valoa perustuu hänen oman sukunsa vaiheisiin. Vuonna 1939 neuvostojoukot miehittivät Baltian maat ja rupesivat välittömästi laatimaan listoja ihmisistä, jotka mahdollisesti olisivat neuvostovastaisia. Tällaisia olivat pelkästään ammattinsa perusteella lääkärit, juristit, opettajat, sotilaat, kirjastovirkailijat, yrittäjät, kirjailijat, muusikot ja taiteilijat. Heitä murhattiin, vietiin vankiloihin ja lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan, minkä seurauksena Baltian maat menettivät yli kolmasosan väestöstään.
Kirjan kertoja on 15-vuotias liettualainen Lina, jonka huoletonta elämää synkistävät oikeastaan vain sydänsurut. Rahaa on riittävästi ja perheyhteisö on kiinteä - tosin Linalle kaikkia muita rakkaampi on ihana isä, yliopiston opettaja. Linan unelma taiteilijan urasta on myös toteutumassa, sillä kutsu taidekouluun on saapunut. Sitten koittaa kesäkuun 14. päivä vuonna 1941 ja Liettuassa alkavat järjestelmälliset kyyditykset. Lina, pikkuveli Jonas ja Jelena-äiti joutuvat satojen muiden tavoin lähtemään kotoaan keskellä yötä ja nousemaan junaan, jonka määränpää on tuntematon. Lahjontaan joudutaan turvautumaan jo nyt: Jonaksen henki lunastetaan taskukellolla. Isä viedään vankilaan toisella junalla ja perheenjäsenten rohkeutta pitää yllä vain toive uudelleen tapaamisesta.
Olot täyteen ahdetussa junassa ovat hirveät ja ihmisiä kuolee. Se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna siperialaisiin pakkotyöleireihin, joilla ihmiset joutuvat raatamaan mitättömän leipäannoksen voimin ja pelkäämään vartioivien sotilaiden kammottavia oikkuja ja päähänpistoja. Nälkä ja taudit tekevät tuhojaan ja monen henkinen kantti pettää. Sotilaat eivät näe vankejaan ihmisinä, vaan eläimen asteella olevina rikollisina, jolle raaka kohtelu on vain oikein. Silti inhimillisyyttä saattaa pilkahtaa yllättäviltä tahoilta.
Monista kirjan henkilöistä mainitaan vain jokin ominaisuus: pahansisuinen nainen, kelloa vetävä mies, nukkea pitelevä tyttö. Jelena-äiti kuvataan enkelimäisen hyvänä ja rohkeana naisena, joka tuntee myötätuntoa jopa kiduttajiaan kohtaan. Lina itse on voimakastahtoinen ja kiivas nuori nainen, joka toisaalta joutuu vaaratilanteisiin jääräpäisyytensä vuoksi, mutta toisaalta pysyy hengissä sisunsa ansiosta. Hän taltioi salaa matkan vaiheita piirroksiinsa, vaikka paljastuminen tietäisi varmaa kuolemaa. Rakkaus on toinen apukeino taistelussa ihmisarvoisen elämän puolesta. Mutta milloin siihen on mahdollisuus – vai onko koskaan?
Minusta tämä on aivan upea kirja kantta myöten ja ollen koittanut saada tälle blogisavuja.
VastaaPoistaMinä luin tämän kesällä ja pidin myös, vaikka henkilöt olivatkin vähän stereotyyppisiä. Siksiköhän kustantaja on luokitellut kirjan nuortenkirjaksi?
VastaaPoistaJuu, ja kansi on minustakin kovin kaunis.