KOIVUKARI, TAPIO: Unissasaarnaaja

Kustantaja: Johnny Kniga 2015

Tapio Koivukari on antanut sodan lieveilmiöitä tutkivalle kolmiosaiselle kirjasarjalleen epäviralliseksi nimeksi Sodan varjot. Ensimmäinen osa Meren yli, kiven sisään (2007) käsitteli inkeriläisten pakolaisten salakuljetusta Suomesta Ruotsiin 1940-luvulla ja toinen osa Käpykaartilaiset (2013) puolestaan kertoi jatkosodan aikaisesta rintamakarkuruudesta. Elokuussa ilmestynyt kolmas osa Unissasaarnaaja sijoittuu vuoteen 1949, jolloin ollaan toipumassa sodasta ja samalla pelätään jo uusia mullistuksia.

Unissasaarnaaja perustuu löyhästi tositapahtumiin, joista Koivukari kuuli ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Kirjan tapahtumapaikkana on sama kuvitteellinen Nihtamon kylä, joka esiintyi jo Käpykaartilaiset-romaanissa. Heinosen Jussia kutsutaan Tuuri-Heinoseksi, sillä hänellä tuntuu olleen onnea niin sodassa kuin rakkaudessa. Tosin tuosta onnesta paljastuu pian hieman kitkerä sivumaku. Köyhässä pientilallisperheessä tapahtuu suuri käänne, kun sairaalloinen Tuulikki-tytär 13-vuotiaana alkaa horrosmaisessa tilassa saarnata ja ennustaa. Veera-äiti huomaa nopeasti tässä tilaisuuden ansaita rahaa, mutta osingoille alkaa pyrkiä muitakin. Eikä hyväksikäyttö jää pelkästään rahalliseen puoleen.

Unissasaarnaaja kuvaa hienovaraisella huumorilla tapahtumien vähittäistä paisumista ja ihmisten reagointia muuttuvaan tilanteeseen. Etenkin uneksuvan Tuulikin hahmo on mielenkiintoinen; hänhän saa viestinsä yhtä hyvin metsänemäntä Mielikiltä kuin taivaan enkeliltä.

Hän tiesi ja tunsi, missä oli, hän tiesi että häntä kuultiin, mutta sanat tulivat vain jostain hänen sisältään, hänen suustaan ja ne olivat aina hänelle itselleenkin yllätys. Eikä hän kaikkia edes muistanut saarnansa jälkeen, mitä oli kulloinkin tullut sanotuksi.

Koivukari ei ota kirjassaan kantaa horrossaarnaajien puolesta eikä heitä vastaan, vaan pyrkii etsimään syitä heidän vetovoimaansa. Ennustukset (etenkin jos ne näyttävät toteutuvan) levittävät saarnaajan mainetta nopeasti laajalle alueelle. Osa kuulijoista saa vahvistusta uskolleen, osa tempautuu joukon mukana hurmokseen. Osa nauttii pelonsekaisista väristyksistä etenkin kun ennustetaan maailmanlopun pikaista tuloa, osa saa hupia arjen keskelle. Onhan tilanne aika erikoinen: nuori tyttö puhumassa juhlavaa ja voimallista sanaa.

Herran seuraajat ovat oikeita puhtaaksi riivattuja, riivaajien riivaamia ja Jeesuksen Kristuksen puhtauteen kutsumia, he ovat oikea Israel, sillä he ovat Isältä raadeltuja ja raastettuja, kuten on nyt Israelin kansa ja niin on myös Suomen kansa ja varsinkin sen Karjala heimo, joka valkeana perunajauhona on siroteltu muun kansan joukkoon.

Unissasaarnaaja on ajankuvauksena hieno ja uskottava kuvatessaan sodanjälkeisten vuosien tulevaisuudenuskoa ja innostusta, mutta myös syvään juurtunutta pelkoa. Pienen kylän nurkkakuntaisuuteen tuovat värikkään tuulahduksen toisaalta Suomesta siirtolaisiksi lähteneet tutut ja toisaalta Karjalasta saapuneet evakot. Loppujen lopuksi juuri avosydämisten karjalaisten joukosta löytää Tuulikkikin ymmärtäjiä ja auttajia. Koivukarin kirja löytää varmasti paikkansa Suomen lähihistoriaa valottavien kirjojen joukossa.