TURUNEN, EEVA: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Kustantaja: Siltala 2018

Eeva Turunen (s. 1983) on arkkitehti ja näytelmäkirjailija. Vuonna 2015 hänen esikoisnäytelmänsä Muutama sana Ullasta oli Lea-palkintofinalistina ja voitti valtakunnallisen monologikilpailun.

Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa on omalaatuinen kirja. Se koostuu seitsemästä lyhyehköstä tekstistä, joista osa on selkeästi proosaa ja osa muistuttaa proosarunoa. On erikoisia sanoja kuten silmätikkuuntuminen, sadesääahdistus, henkarintippumisvoimattomuus ja unenlaatukateus. Jokaisessa luvussa tyyli on erilainen. Henkilöt kuitenkin ovat luvusta toiseen salaperäisesti toistensa kaltaisia, vaikka sukupuolta ei aina pystykään varmuudella päättelemään.

Tekstissä on salamielistä huumoria ja osuvia huomioita ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Keskipisteessä on henkilö, joka kaipaa läheisyyttä, mutta arkuuttaan tai vainoharhaisuuttaan karkottaa toiset luotaan. Joskus hän on mustasukkainen kumppaninsa entiselle tyttöystävälle, joskus nykyiselle. Usein entinen kumppani, hän, on seurallinen, huoleton ja osallistuva kun taas kertoja, minä, on arka, asioita hautova ja huono ottamaan kontaktia naapureihin. Ei auta, vaikka kuinka viivyttelisi rappukäytävässä tai lähtisi lainaamaan teelusikallista suolaa.

suljen sälekaihtimet, niin kuin tapanani on

suljen silmät

kuuntelen vesiputkia

kuuntelen naapureiden puhetta

kuuntelen heidän lapsivieraitaan

kaikkialla jollain tapaa tapahtuu

Kukin henkilö laatii listoja itselleen tärkeistä asioista. Joku luettelee asioita, jotka on entisestä kumppanistaan unohtanut. Toinen – itse asiassa kirjan nimessä mainittu neiti U - luonnehtii entisiä poikaystäviään (ja päätyy tyttöön).

Yhden pojan seurassa pyöräilin puistikon ohi. Silloin tuuli pöllytti koristeomenapuun valkeita terälehtiä yllemme. Se oli ihana enne! Ihana enne se ei kuitenkaan millään muotoa ollut.

Kolmas luokittelee kirjastokirjojen välistä löydettäviä roskia. Neljäs kuvailee niitä viittäkymmentäseitsemää valokuvaa, jotka kertovat hänen ja entisen rakastetun oikukkaasta suhteesta. Neitiherra mainitsee hahmoja, joita pantomiimina olisi vaikea esittää (arvopaperipörssi, sahramivaras, seurantalomake, yläsävelsarja…) sekä eri tilanteisiin sopivia tekosyitä (joita voisi ruveta myymään).

Jätin tulematta, koska mieluummin lähdin ystävän kanssa autonvalo sokaisi minut ja menin siksi väärään linja-autoon. josta ei saanut jäädä ennen lentoasemaa.

Eihän kaikki toki ole pelkkää yksinäisyyttä, eroa ja ahdistusta, vaan jotkut löytävät sielunkumppanin ja läheisyyden. Joskus koetaan hienoja arkisen tyytyväisyyden ja onnen hetkiä.

 B:lle maailma on helppo: hän sanoo En jätä sinua sitten myöhemminkään, vaikka rupsahtaisit

B sanoo En lähde nuoremman matkaan

mistä B voi tietää?

nyt B hymyilee keittiöpuutarhan parissa

persiljakin nyökkää

väsyneet ryydit tukeutuvat toisiinsa

A kysyy Voitaisiinko mennä taianomaiselle iltakävelylle?

B vastaa Voitaisiin

A ja B nousevat kalliolle

kaatuneen puun rungolla voi istua

A istuvi rungolla, ja istuupa B:kin

näkyy tähtiä: kirkasta

Eeva Turusen teos aiheuttaa pahaa sisällönkuvailuepätoivoa, mutta yllättävän hauska kirja se kyllä on. Oivallusmuistoja putkahteleepi mieleen vielä paljon lukemisen jälkeenkin.

Sisäistä puhetta voi todella muuttaa. Olen hirveä. Olen purukalustoltani eriskummallinen, epäsuudeltava. Ei. Olen rujo viehättävä ja omaleimaisen näköinen, maanantaikappale en mikään tusinatuote.