KOSKINEN, JUHA-PEKKA: Tulisiipi

Kustantaja: Like 2019

Kreisi boi sai siivet selkään, tyhmä luulee, niin pelkään,

lentävänsä kanteen taivaan, hulluus syynä lentovaivaan.

Tuskin näkee mitään muuta, tuijottelee aina kuuta.

Katolle jo salaa hiipi, meidän oma tulisiipi.

Suolasaarella Yhdysvalloissa syntynyt Kaarle Frost kiinnostui taivaalla lentelevistä linnuista jo sylivauvana. Siitäkö hänelle jäi halu päästä ilmojen vapauteen itsekin? Hyppy rievuista tehtyjen siipien varassa vajan katolta päättyy kyllä kipeään muksahdukseen, mutta into ei laannu. Poltetta lisää Charles Lindberghin lentonäytös, jota virallisesti Charlesiksi muuttunut poika pääsee seuraamaan. Hän jopa saa lentämisen edelläkävijältä muistoksi kortin, jossa tämä ennustaa kaimastaan maailman suurinta lentäjää.

Yhdysvaltoja koettelee 1930-luvulla suuri lama ja etenkin siirtolaiset ovat ahdingossa. Samaan aikaan agitaattorit maalailevat suomalaisille kuvia työläisten paratiisista Karjalassa, isien mailla. Paratiisia johtavat työläiset työläisten ehdoilla, kaikki ovat vapaita ja kaikki saavat työstään palkkaa ansionsa mukaan. Outo kuume leviää Suolasaarella. Yhä useampi myy omaisuutensa ja lähtee Neuvosto-Karjalaan, myös Kaarlen perhe.

Luvattu paratiisi Petroskoissa on kauniisti sanottuna puolivalmis ja tuottaa suomalaisille pettymyksen toisensa jälkeen. Ainoastaan Kaarle on tyytyväinen, sillä hän pääsee lentämään oikealla koneella! Hän osoittautuu synnynnäiseksi lahjakkuudeksi, joka parin harjoituslennon jälkeen pääsee puikkoihin jo omatoimisesti. Lupa-asioiden vuoksi hänen nimekseen merkitään nyt Gennadi Timošev Zamorozkin.

Mittarit pyörivät, ohjaussauva keinui hitaasti, sen jokainen liike jäi mieleeni aivan kuin se olisi ollut toinen käteni. Kylmä viima tunkeutui takin läpi mutta en piitannut siitä. Kurkistin varovasti ulos ohjaamosta ja näin valkolaikkuiset metsät, teiden nauhat, hitaasti liikkuvat kuorma-autot, kärryjä vetävän hevosen ja taloja, joiden katot olivat pakkasen jäljiltä kirjavia. Minun teki mieli huutaa, sillä ilo paisui sisälläni niin suureksi, että korvissani jyskytti. Olin kaukana mullasta ja kuoriaisista, pölyisestä luokasta ja kuraisesta tiestä. Olin vapaa, viimeinkin.

Uhkaavaksi muuttunut ilmapiiri saa lopulta Kaarlen isänkin nielemään ylpeytensä. Perhe saa nopeasti luvan lähteä maasta takaisin Amerikkaan, mutta nuorta Kaarlea kohtalo sysää eri suuntaan. Hänen tiensä vie Siperian vankileirien kautta, mutta niin vain lentäjä tästä Gennadista tulee, jopa alansa legenda. Onko hän kuitenkin lentämisen lumossa ohittanut kokonaan mahdollisuuden rakkauteen ja perhe-elämään?

Koskinen on tarinankertoja, jonka käsittelyssä yksittäisen ihmisen elämä laajenee sisältämään kokonaisen aikakauden myllerryksen. Historialliset faktat sulautuvat osaksi huikeaa ja monivaiheista tarinaa, mutta silti keskiössä ovat aina ihmiset. Ihmiset, joita valheellinen propaganda johtaa harhaan. Ihmiset suuren koneiston rattaissa. Ihmiset, jotka toteuttavat unelmaansa vastoinkäymisistä huolimatta. Hienon juonenkehittelyn ja monien teemojen ohella voi ihailla Koskisen kaunista kirjoitustyyliä, johon ripaus fingelskaa vielä tuo herkullisen lisän. Kirjan kertoja nousee tietysti henkilöistä etualalle, mutta voiko kirjan luettuaan unohtaa Niemisen Mattia?