VAARLA, SUVI: Westend

Kustantaja: WSOY 2019

Suvi Vaarlan romaanissa Westend kertojana on Elina-niminen nuori nainen. Hänen tarinassaan limittyy kaksi aikatasoa, jotka valottavat vähitellen menneisyyttä ja sen kipupisteitä ja lähenevät samalla toisiaan. Ensimmäinen ajanjakso kattaa Elinan lapsuuden ja nuoruuden ylioppilaaksi pääsyyn asti ja toinen jakson kauppakouluopinnoista työuralle.

Vuonna 1984 Elinan perhe asuu Tapiolassa kaksiossa, jossa tytöllä on oma huone ja isällä ja äidillä vuode olohuoneen alkovissa. Isä on jättänyt korkeakouluopinnot kesken ja perustanut rakennusfirman, mutta uran alku on kuoppainen ja rahat vähissä. Uskoa tulevaisuuteen on sitäkin enemmän. Elinalle isä on ihmeiden mies, joka järjestää tytön syntymäpäivistäkin juhlan, vaikka luokkatoverit eivät niille suvaitsekaan saapua.

Ja minun isäni oli ihmeiden isä. Varmasti monet lapset ajattelevat isästään niin, mutta sellainen hän todella oli. Hän osasi tehdä kaarnasta ja puutikuista oikean näköisiä veneitä, joita kävimme työntämässä vesille Otsolahden ja Laajalahden kaislaisilla rannoilla. Hän tunsi kaikkien lintujen lauluäänet ja osasi matkia niitä erehdyttävän hyvin.

Muutama suuri tilaus nostaa isän firman pinnalle. Toimisto perustetaan Pohjoisrantaan ja Leville suunnitellaan ulkomaisille turisteille lomamökkikylää. Perheelle ostetaan talo Westendistä, mistä löytyy Elinalle ystäväksi samanikäinen Sandra. Sandran perhe on vakavarainen ja liikkuu seurapiireissä, jonne Elinankin vanhempia aletaan nyt hyväksyä. Elinan isästä tulee median ansiosta jonkinmoinen julkkis, nouseva tähti kiinteistömaailmassa.

Menee vain muutama vuosi ja tilanne on aivan toinen. Tulee pankkikriisi, tulee lama. Elinan isä menettää firman, lomakylän, kotitalon ja unelmien kruunuksi ostetun veneen. Rakennusala hiipuu eikä isälle löydy töitä mistään. Edessä on muutto kerrostalokolmioon Matinkylään, mutta Elinan ja Sandran ystävyys kestää vanhempien välirikosta huolimatta. Elinan isä esitellään mediassa häviäjänä eikä hänellä enää ole ystäviä. Henkinen kantti on koetuksella: noustako vielä vai antaa periksi?

Yhtäkkiä ymmärsin, kuinka kaikki pyöri rahan ympärillä. Ehkä raha oli leimannut elämäämme aina, toiminut magneettina, jonka perässä olimme kulkeneet, mutta en ollut käsittänyt sitä. Nyt näin, että raha ei ollut vain rahaa: raha oli sidoksissa ihmisiin, asuntoihin, ystävyyteen, ajatuksiin, ja ne kaikki muodostivat risteävän verkoston, joka määritti ihmisenä olemisen reunaehdot.

Elinan naiivisti tulevaisuudenuskoisen ja hieman epärealistisen isän rinnalla Sandran isä Kai on toista maata. Kai on harkitseva ja turvallisuushakuinen mies, jolla on jopa sodan varalta varmuusvarasto asuintalon kellarissa. Kai vainuaa jo varhain talouden alamäen ja etsiytyy rahoitusalaa varmempaan työpaikkaan. Samalla hän osaa hyödyntää toisten ahdinkoa ja kartuttaa omaa omaisuuttaan. Hänestä tulee lehdistön ihannemies, mutta silti voi kysyä, onko Kaikaan lopulta erityisen onnekas.

Jotkut luulevat, että he menestyvät siksi, että ovat niin älykkäitä tai taitavia. Eivät he ole. He ovat vain Kairoksen onnekkaita lapsia. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Elinaan isän ja perheen kohtalo jättää jäljet, jotka tulevaisuudessa määräävät hänen käyttäytymistään. Opintolainaa hän ei halua missään tapauksessa, vaan tekee mieluummin töitä siivoojana. Työuralle päästyään hän panostaa siihen kaikki voimavaransa niin, että sairastuu työuupumukseen. Onneksi kirjan loppu lupailee parempaa huomista.

Suvi Vaarlan (s. 1974) teos kertoo monipuolisesti ja todenmakuisesti siitä, miten Suomesta tuli ensin Pohjolan Japani ja seuraavaksi Euroopan heikoin lenkki. Se osoittaa, miten kuka tahansa voi joutua ahdinkoon olosuhteiden muuttuessa. Ketään ei pidä arvioida pelkän rahan perusteella.