KOIVUKARI, TAPIO: Pirtumiehet

Kustantaja: Johnny Kniga 2020

Tapio Koivukarin aikalaisromaani Pirtumiehet poikkeaa hänen muusta tuotannostaan siinä mielessä, että pohjatyön siihen on tehnyt joku muu kuin kirjailija itse. Pirtumiehet perustuu nimittäin Jarmo Impolan äidinisästään kokoamaan käsikirjoitukseen, jonka Koivukari on muokannut romaaniksi.

Isätön ja oikeastaan äiditönkin Johan Viktor Ruohonen eli Ruohosen Viku huudettiin lapsena kunnanvaivaisten huutokaupasta pyhärantalaiseen Laihosen taloon. Siinä Vikulle kävi hyvin, sillä Laihosessa hänestä huolehdittiin ja häntä kohdeltiin kuin omaa lasta. Viku puolestaan osoittautui varttuessaan hyväluontoiseksi ja kuuliaiseksi pojaksi, kiltiksi itseään nuoremmille ja kohteliaaksi vanhemmille.

Nyt on vuosi 1919 ja Viku on ryhtymässä seikkailuun, naapurin kalastajapoikien vanavedessä pirtumieheksi.

Sen suurempia puheita ei tässä pidetty, he olivat jakaneet pirtulastin keskenään ja maistaneet siitä. He olivat nyt pirtumiehiä, aloittelivat samalla samalla kun nuori Suomen valtakunta vasta aloitteli toista rauhantalvea ja samalla ensimmäistä virallisesti viinatonta talvea, kieltolain kuivattamaa aikaa. He olivat tajunneet miten tässä olisi mahdollisuus ainakin lisäansioihin, leivänlevennykseen. Tehdä kauppaa semmoisella, mikä jossain vaiheessa kelpaisi melkein kaikille aikuisille miehille ja muutamille vaimonpuolillekin, ja saman oivalluksen olivat tehneet tietysti monet muutkin.

Aluksi kaikki sujuu hienosti. Viku kerää luottomiesten porukan ja luo verkoston, johon kuuluvat lastia Virosta ja Saksasta tuovat laivat, pirtukekkojen varastopaikkoja valvovat miehet, tuotetta kauas sisämaahan asti ajavat autokuskit ja tunnetut ostajat. Seudun asukkaat tietävät kyllä pirtumiesten puuhista, mutta eivät anna heitä ilmi eivätkä käy varkaissa. Itse asiassa jotkut poliisitkin ovat Vikun asiakkaita. Viku vaurastuu ja pystyy lopulta ostamaan paatin ja toisenkin, oman torpan, hieman maata ja auton. Aika hyvin huutolaispojalta!

Vuosien mittaan tilanne muuttuu. Kieltolaki kumotaan kansanäänestyksen seurauksena vuonna 1932. Raumalle avataan valtion viinakauppa, josta voi laillisesti ostaa väkeviä. Merellä Suomen ja Ruotsin poliisit saavat pysäyttää ja tarkastaa laivan kuin laivan ja lentävä poliisi puolestaan tutkii kaikki epäilyttävät autot. Pirtukanistereiden kätköpaikoissa käy varkaita. Kuka tahansa voi olla poliisin vasikka tai valeostaja. Moni kehottaa Vikua lopettamaan hyvän sään aikaan.

Vikulle on kuitenkin käynyt niin kuin monelle muullekin pirtumiehelle: hän on alkanut juoda kuormasta. Päihteestä käy myös liiketoimien tarjoama jännitys ja vauhti. Viimeiseksi tarkoitettua keikkaa seuraa vielä yksi ja vielä toinen, kunnes Viku ei enää selviä pelkillä sakoilla vaan edessä on linnatuomio. Kolmen vuoden jälkeen Pelsosta palaa kotiin laiha ja väsynyt mies.

 Mitä vapaus sitten hänelle toisi, tulisiko hän toimeen, saisiko olluksi. Ulkoisista kahleista hän kumminkin oli nyt vapaa… Sisäisistä ei niin takeita ollut.

Vikun tarina on mielenkiintoinen pala Suomen historiaa ja sisältää monia jännittäviä ja traagisiakin käänteitä. Koivukari ei kuitenkaan ryhdy revittelemään, vaan kirjoittaa tuttuun tapaansa rauhallisesti ja tasaisesti. Huumoria kirjaan tuovat länsirannikon murteella kirjoitetut repliikit, osuvat luonnehdinnat ihmisistä ja tapahtumista ja lauseiden napakat loppusitaisut. Viku on sympaattinen hahmo, jonka toivoisi menestyvän elämässään – lain rajoissa siis.