HJORTH, VIGDIS: Perintötekijät

Kustantaja: S & S

Alkuteos: Arv og miljø

Suomennos: Katriina Huttunen

Teatterikriitikko Bergljot katkaisi yhteyden perheeseensä kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin terapiaistunto palautti hänen mieleensä lapsuudessa tapahtuneita pahoja asioita, joita sukulaiset eivät kuitenkaan myöntäneet tosiksi. Päinvastoin isä ja äiti syyttivät vanhinta tytärtään huomion tavoittelijaksi ja psykopaatiksi ja nuoremmat sisaret Astrid ja Åsa asettuivat heidän puolelleen. Mielenterveytensä turvaamiseksi Bergljot ei voinut muuta kuin katkaista välit.

Olin toivonut niin kauan, niin turhaan, olin koputtanut niin monta kertaa äidin ja isän kuvitteelliselle ovelle, olin seisonut heidän kuvitteellisen ovensa ulkopuolella ja toivonut että se avattaisiin, että tarinani otettaisiin vastaan, että minut otettaisiin vastaan, otettaisiin sisään, mutta sitä ei tapahtunut, he eivät avanneet, ovi pysyi lukittuna, ja olin pettynyt ja surullinen, seisoin kynnyksellä ja koputin heidän ovelleen, ja lopulta lakkasin koputtamasta, toivomasta, lopulta käännyin ja lähdin sieltä ja olin eräällä tavalla vapaa.

Nyt Bergljot on kuusikymppinen. Hän toisaalta kaipaa perhettään ja toisaalta pelkää etenkin vanhempiensa tapaamista. Auktoritaarista isäänsä hän pelon ja vihan ohella kunnioittaa, mutta kaunista ja hupsun dramaattista äitiään ajattelee lähinnä katkerana tämän sokean itsekkyyden vuoksi. Ainoastaan Astridiin Bergljotilla on jonkinlaiset välit, koska tämä pari kertaa vuodessa soittaa ja kertoo kuulumisia.

Perintötekijät-kirjan varsinaiset tapahtumat alkavat tilanteesta, jossa Bergljot ja veljensä Bård saavat tietää heidän selkänsä takana tehdystä sopimuksesta. Vanhemmat ovat luovuttaneet kaksi kesämökkiään ennakkoperintönä Astridille ja Åsalle, koska nämä ovat pysyneet vanhempiensa rinnalla ja pitäneet näistä huolta. Bergljot ja hänen tavallansa välit vanhempiin katkaissut Bård saavat vain pienen rahallisen korvauksen.

Äiti ja isä halusivat mieluummin lomailla vävypoikiensa kuin oman poikansa ja tämän perheen kanssa. He eivät halunneet nähdä meitä Hvalerissa. Mutta he halusivat Astridin ja Åsan, näiden miehet ja lapset lähelleen Hvalerissa ja muualla. Astridiin ja Åsaan ei liittynyt menneisyyttä.

Astrid ja Åsa ottavat lahjan mukisematta vastaan, mutta Bård vaatii kaikille sisaruksille yhtäläistä oikeutta mökkeihin. Bergljot puolestaan ei välitä mökeistä eikä rahallisesta korvauksesta – hänelle riittäisi perinnöksi se, että vanhemmat tunnustaisivat kohdelleensa häntä lapsena väärin. Isän kuolema ei muuta tilannetta, sillä äiti ja sisarukset ovat yhä olemassa.

… kirjoitin Astridille, että voimme kyllä keskustella ja pitää yhteyttä, mutta että se oli vaikeaa, koska hän ei ottanut kantaa siihen mikä oli tärkeintä minulle ja mitä hän ei koskaan kommentoinut tai maininnut…. Kirjoitin että kyse ei ollut siitä että halusin hänen valitsevan puolensa äidin ja isän ja minun välillä, sillä hänellä oli aina ollut äitiin ja isään erilainen suhde kuin minulla, hänellä oli ollut erilainen lapsuus kuin minulla. Silti hän ei voinut teeskennellä että sitä mitä olin hänelle kertonut ei ollut olemassa, vaikka siihen olikin hänen mielestään epämiellyttävää tai mahdotonta ottaa kantaa. Se oli hänen haasteensa, kirjoitin. Jos hän halusi olla väleissä kanssani, ehtona täytyi olla minun tarinani, se mitä olin kertonut.

Bergljot joutuu helposti tunnekuohun valtaan eikä runsas alkoholinkäyttö paranna asiaa. Bergljot haluaisi tulla kuulluksi ja uskotuksi, mutta hänen öisin lähettämänsä katkerat ja kiihkeät sähköpostiviestit tuskin saavat muita suopeammalle mielelle. Voivatko välit koskaan palautua? Mitä perheenjäsenten välille revennyt kuilu merkitsee seuraavilla sukupolville?  Ainakin Bergljotin lapset ovat asettuneet täysin äitinsä puolelle ja ruvenneet karttamaan sukutapaamisia..

Hjorthin teksti on vuolasta ja tunteikasta. Samoja asioita ja sanoja toistellaan uudestaan ja uudestaan. Ote on kiihkeä, paikoin miltei hysteerinen, ja kertojan tunteet heilahtelevat paniikista vihaan ja surusta vainoharhaisuuteen. Bergljotin unetkin tuntuvat olevan täynnä omaan elämäntilanteeseen liittyviä merkityksiä ja symboleja. Välillä lukijaa jo alkaa uuvuttaa tämä samassa kehässä kieppuminen, vaikka tekstissä kieltämättä on myös voimaa ja runollisuutta.

Perintötekijät-romaani sai vuonna 2016 arvostetun Kritikerprisen-palkinnon ja oli vuonna 2017 ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon. Teos perustuu paljolti Vigdis Hjorthin omiin kokemuksiin, mikä on Norjassa nostattanut keskustelua siitä, miten paljon kirjailijan ja ennen kaikkea hänen läheistensä elämää voi ruotia julkisuudessa. Myös kirjailijan sisar juristi Helga Hjorth reagoi teokseen ja julkaisi 2017 oman näkemyksensä perintöriidasta romaanissa Fri vilje.