Kustantaja: Karisto 2020
Elina on 59-vuotias freelance-kääntäjä, jonka elämä on äkkiä
muuttunut kovin alakuloiseksi. Etäinen mutta silti rakas isä on kuolemaisillaan
ja Tessa-tytär on epämääräisen mittaisella matkalla Thaimaassa satunnaisten Skype-puheluiden päässä. Lisäksi Elinaa
lannistaa yhä seitsemän vuoden takainen avioero, koska hän itse olisi ollut
valmis jatkamaan liittoa miehen syrjähypyistä huolimatta.
Kannattaako satunnaisten syrjähyppyjen takia erota, jos
suhde muuten toimii. Entä eron jälkeen? Uutta kumppania ei aina löydy, ja
vaikka löytyisikin elämä ei välttämättä muutu sen kummemmaksi. Muutaman vuoden
kuluttua ollaan ehkä samassa pisteessä. Arki hiipii vääjäämättömästi joka
suhteeseen, keskustelut liukuvat vähitellen ostoksiin ja bensakuluihin. Kun
seksi latistuu, aletaan keskittyä ruokaan ja unelmoida hurmaavasta naapurista,
alkuinnostuksen jälkeen tulee muuta. Parhaassa tapauksessa rakkaus, mitä se
sitten onkin, kemiaa, syvää kiintymystä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisiä
projekteja. Rakkaus on suuri sana ja sitä on monenmoista.
Elämä tuntuu Elinasta jotenkin tarkoituksettomalta eikä
mielialaa nosta Madame Bovary -klassikon kääntäminen. Rouva Bovaryn
tavoin Elinakin haikailee jonkin uuden perään ja kaipaa seikkailua ja miehen
kosketusta. Netin deittipalstoilta löydetyt oman ikäluokan miehet tuottavat kuitenkin
pettymyksen toisensa perään ja murentavat itsetuntoa. Löytyisikö jostain nuori viriili kumppani yhden yön seksileikkeihin?
Marianne-sisko tosin yrittää latistaa Elinan seurankaipuuta.
Marianne on luopunut seksistä ja kumppanin etsimisestä; hän tuntee elävänsä tarpeeksi
jo ulkoiluttaessaan koiraa. Iloa ja elämänhalua hän saa luonnosta,
eläimistä, rikastuttavista taideteoksista ja luotettavista läheisistä. Elina
ei ole vielä valmis ikäihmisen rooliin.
Mariannen esitelmästä sai sen käsityksen, että
ikääntyminen on absoluuttinen viisauden tae ja parasta mitä ihmiselle ikinä voi
tapahtua…
Kuka määrää, että ihmisen pitäisi jossain sopivaksi
katsotussa vaiheessa seestyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla, vaihtaa
rokkivaatteet naftaliininhajuiseen mummomekkoon, luopua seksistä ja ryhtyä
kuopimaan puutahraa? Missä iässä tahansa voi ihan hyvin juhlia ja antaa palaa,
maalata seinänkokoisia freskoja, kirjoittaa kirjoja tai kiitää moottoripyörällä
Mikkelistä Malagaan, jos intoa ja kuntoa riittää.
Kirjan toinen päähenkilö Arno puolestaan on 38-vuotias
kaupunkisuunnittelija, Millan aviopuoliso ja kahden pienen lapsen isä. Arno
kituu puutteessa, sillä lasten syntymän jälkeen ei jo entuudestaan viileähkö
Milla ole lainkaan kiinnostunut seksistä. On muutenkin käynyt selväksi, miten
erilaisia puolisot ovat. Varakkaasta perheestä oleva Milla pitää kotoilusta,
kun boheemissa taiteilijaperheessä kasvanut Arno puolestaan viihtyy hälyisissä
juhlissa. Milla aikatauluttaa ja suunnittelee päivän jokaisen hetken ja Arno
kaipaa huoletonta spontaanisuutta.
Lopulta Arno etsiytyy netin deittisivuille. Jostain syystä
sieltä osuu silmiin hieman vanhempi nainen, joka saa Arnon pohtimaan. Haittaisiko
mitään, vaikka vastapuoli olisi hieman rupsahtanut, kun tavoitteena on
kuitenkin vain hetken helpotus ja nautinto? Eikö tällainen nainen olisi
turvallisempi valinta kuin nuori hysteerikko? Tapaaminen sovitaan. Niin siinä
sitten käy, että öitä tulee lisää – mikä taas aiheuttaa uusia ongelmia.
Anneli Vehkoo asuu ja työskentelee freelance-toimittajana
Pariisissa. Jotain ranskalaista tyylikkyyttä on Vehkoon Kaikki ne hetket kun
olet yksin -teoksessakin, vaikka itse tarina on varsin yksinkertainen ja
tavallinen. Kirja rakentuu lyhyehköistä luvuista, joissa Elina ja Arno
vuorottelevat kertojina. Näin eri tilanteita saadaan kuvattua kahdesta eri
näkökulmasta ja tarkennettua kuvaa myös henkilöistä. Kieli on toisaalta
runollista ja toisaalta täynnä tarkkoja yksityiskohtia, kun kahden ihmisen
katseet tarkkailevat ympäristöään. Pienestä koostaan ja helppolukuisuudestaan
huolimatta ihan antoisa teos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti