LÄHTEENMÄKI, LAURA; Sitten alkoi sade

Kustantaja: WSOY 2020

Laura Lähteenmäen romaani Sitten alkoi sade seuraa vuoronperään kahta eri tarinaa, joilla arvaa kyllä olevan jotain yhteyttä keskenään. Ensimmäinen on kertomus keski-ikäisestä Paulasta, joka on Lassin leski, Elinan äiti ja Simon ja Soman isoäiti. Paula on psykologi, mutta jossain määrin leipääntynyt työhönsä. Oma elämäkään ei ole oikein kunnossa, vaan niin menneessä kuin nykyisyydessä on jotain harmillista.

Paula on paljon yksinään. Kerran hänellä oli hyvä ystävä, jonka kanssa saattoi jakaa kaiken, mutta sitten Eeva katosi ulkomaille. Saapuneita kirjeitä Paula ei ole halunnut edes avata. Tytär Elina pitää äitiään lähinnä lastenhoitajana, käy toisinaan katsomassa, mutta hermostuu pian ja syyttää Paulaa kritisoinnista ja rakkaudettomuudesta. Elinan puoliso Kasper olisi Paulalle paljon tytärtä läheisempi, mutta höpsö Elina on luopumassa erinomaisesta miehestään.

Ehkäpä Paulalla on tosiaan ollut liian kiire, jotta sidettä tyttäreen olisi muodostunut. Ehkä on tapahtunut asioita, jotka ovat kuolettaneet kyvyn luottaa ihmisiin. Sinnikkäästi yrittämällä naapuriin juuri muuttanut Sonja saa kuitenkin Paulan vähitellen laskemaan suojaustaan ja suostumaan ystävyyteen.

Totta kai ihmisten pitää vaihtua elämässä. Jos jokainen vuosien varrella tavattu ihminen roikkuisi edelleen mukana, heitä olisi yksinkertaisesti liikaa. On siis oikein, että lapset kasvavat ja ihmiset vaihtuvat; joku jää, toinen tulee, kolmas unohtuu, neljäs kuolee. Aina se ei vain kierry itselle sopivana aikana, itselle parhaassa järjestyksessä.

Paulan tarinaan limittyy pakolaistyttö Ojợn kertomus. Hänen lapsuutensa Afrikassa suuren perheen osasena oli turvallinen ja hyvä, mutta sitten alkaa liikkua huhuja kapinallisjoukoista, jotka kaappaavat tyttöjä mukaansa viidakkoon. Maailma tuntuu tarjoavan yhtä vähän suojaa kuin sateessa vettynyt pahvilaatikko.

   Sitten alkoi sade, sanon.

   Rouva odottaa, että jatkaisin, mutta en haluakaan. On sittenkin liian oma muisto kertoa siitä, miltä sade kuulostaa, kun se ensin rauhallisesti mutta varoittamatta ja pian voimistuen napsahtelee huokoiseen pahviin ja rakas ihminen makaa kainalossa.

Lastensa parasta tarkoittava äiti lähettää vanhimmat tyttärensä kohti Eurooppaa. Matkalla mikään ei mene niin kuin pitäisi. Sisarukset joutuvat eroon toisistaan, rahat loppuvat alkuunsa, luotettu kumppani osoittautuu petolliseksi ja lopulta matkan maksuvälineenä on Ojợ. Raskaaksi tullut tyttö piileskelee Espanjan aurinkorannikon kaduilla ja pelkää miespuolisten pakolaisten uhkailuja ja paikallisen väestön tylyyttä.

Ojợn pelastaa omalaatuinen rouva, joka itsekin on muualta kotoisin. Nainen on selvästikin varakas, mutta yksinäinen ja alkoholisoitunut. Hän tarjoaa tytölle majapaikan, ruokaa ja vaatetta ja saa vastineeksi nöyrän taloudenhoitajan. Vähitellen naisten välinen luottamus kasvaa ja syntyy ystävyys tai jopa eräänlainen äiti-tytär-suhde. 

Lähteenmäki kirjoittaa viihdyttävästi ihmisten välille nousseista puhumattomuuden muureista. Vanhemmat ja lapset eivät osaa kohdata toisiaan. Aviopuolisoiden välille kohoaa välinpitämättömyys ja kauna. Ystävä pettää. On kuitenkin myös uuden rakkauden riemua ja hyvää, kestävää ystävyyttä, joka ei katso ikää eikä kieli- tai kulttuurieroja. Kirjan loppu on toiveita herättävä: on mahdollisuus antaa anteeksi ja jatkaa avoimin mielin eteenpäin.