Kustantaja: Tammi 2022
Alkuteos: Vi for upp med mor
Suomennos: Outi Menna
Ajattelin omaa elämääni. Siitä hetkestä kun ajoin
linjurilla tukholmaan siihen kun kaksikymmentä vuotta myöhemmin palasin
takaisin smalångeriin olin elänyt vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Edes
taiteeni suhteen. Siivousta maalausta tarjoilua maalausta muovailua siivousta
tappelua muutto muutto maalausta muovailua siivousta muutto tarjoilua muutto
muovailua siivousta. Ei tavoitteita. Ei päämäärää. Matkalla liukastuin
jokaiseen tielleni osuvaan banaaninkuoreen.
Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogian ensimmäisessä
osassa Lähdin veljen luo (2021) Jana kertoi paluustaan kotiseudulle
Smalångeriin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Siellä hänen oli
kohdattava isään eli taattoon liittyvät väkivaltaiset muistot ja kaksosveljen
suru rakastetun menettämisestä.
Trilogian toinen osa Viedään äiti pohjoiseen on
suoraa jatkoa Janan tarinaan ja avautuu täysin vain, jos on tutustunut
ensimmäiseen osaan. Kirja alkaa Janan ja Brorin äidin Sirin eli muorin
kuolemasta. Viimeisenä tahtonaan Siri ilmoittaa, että haluaa tulla haudatuksi
norrbottenilaisen kotikylänsä multiin.
Niinpä äiti viedään pohjoiseen lähes viidenkymmenen vuoden
poissaolon jälkeen. Jana ei ole tiennyt äitinsä taustasta juuri mitään, mutta
jo hautajaisissa hänelle paljastuu, että lähes kaikki Kukkojärven kylän
asukkaat kuuluvat vanhakantaiseen uskonnolliseen yhteisöön. Eksyneen lampaan
eli Sirin lapset otetaan avosylin vastaan, mikä koskettaa syvästi
herkässä mielentilassa olevaa Broria. Täällä hänet hyväksytään, täällä hänen
tulevaisuutensa on jo valmiiksi viitoitettu. Bror päättää liittyä yhteisöön.
En ole missään aiemmin kokenut niin paljon rakkautta kuin
täällä. Mikä tärkeintä en ole yksinäinen…
Jana sen sijaan näkee yhteisön nurjat puolet. Miehet
määräävät kaikesta ja maata viistävissä hameissa kulkevat huivipäiset naiset
vaikenevat, huolehtivat askeettisista kodeistaan ja synnyttävät lapsen toisensa
jälkeen. Määräysvallan huipulla pastorit päättävät siitä, kuka pääsee
paratiisiin ja kuka ei. Valtaansa he käyttävät häikäilemättä myös pakottaessaan
naisia seksiin.
Jana ei harkitse hetkeäkään liittymistä
yhteisöön eikä usko veljensäkään kauan viihtyvän paikassa, jossa
alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat kiellettyjä (ainakin periaatteessa). Jana
päättää viipyä tienoolla niin kauan, että saa veljen mukaansa, mutta
helppoa se ei ole. Hän on häiriötekijä, joka halutaan karkottaa pois keinolla
millä hyvänsä. Esimerkiksi uhkailulla.
Älä unheuta sitä janakippo. Vain se näkee ken elää.
Veljen lisäksi Janan viipymiselle on muitakin syitä. Vaikka
Jana ei haluaisi ottaa vastuuta kenestäkään, tuntuu hänen ympärilleen silti kertyvän
apua tarvitsevia: päihdeperheen sylivauva, potkittu koira, synnyttävä nainen,
sydänkohtauksen saanut koiravaljakon ajaja, kotoaan karannut poika. Ennen
kaikkea on lempeä ja pitkämielinen Jussi, jota kohtaan Jana tuntee voimakasta
vetoa. Rakastelun Jana kuvaa keramiikkataiteilijalle sopivin sanoin:
Käteni etsiytyivät hellästi hänen kehonsa poimuihin ja
kuoppiin. Sormeni lukivat hänen ruumistaan kuin savikirjoitusta. Otin hänestä
vahakopion.
Janan sisimpään on kertynyt paljon katkeruutta. Niin moni
läheinen ihminen on Janan pettänyt ja jättänyt vaille turvaa, että luottaminen ja rakkaudelle avautuminen on hänelle liki mahdotonta. Hän
ei halua olla heikko ja suojaton, vaan vetäytyy suhteesta heti, kun se alkaa
muuttua vakavaksi. Ainoastaan veljeensä Jana takertuu. Kaksoseen, jonka
ajatukset hän kuulee omassa päässään.
Minä en osannut rakastaa. Osasin olla riippuvainen.
Viedään äiti pohjoiseen on mukaansatempaava romaani,
jossa pian tottuu siihen, ettei lauseissa ole pilkkuja eikä erisnimissä isoja
kirjaimia. Tilanteet vaihtuvat vinhasti, on rumaa ja pahaa, on yllättävää
kauneutta ja hellyyttä ja ennen kaikkea on runsaasti mustaa huumoria. Kirjan
loppu jää niin jännittävästi avoimeksi, että syksyllä ilmestyvää trilogian
päätösosaa Sitten menin kotiin odottelee jo malttamattomana.
PS. Jana Kippo -trilogiasta on tekeillä tv-sarja. Se on
varmasti näkemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti