Kustantaja: WSOY 2022
Maailma on täynnä tarinoita, joita kerrotaan ojennukseksi
toisille. Niitä kerrotaan yhä uudelleen, koska niin harva ottaa opikseen. En
ole elänyt sellaista elämää, että minusta olisi neuvomaan ketään. Parempi olisi
olla loppuun asti hiljaa. Mutta kerron tämän kaiken silti. Ehkä lohduksi
itselleni, ehkä siksi, etten sittenkään halua armahtaa meitä.
Kirjan minäkertoja on yksinhuoltaja Laura, josta lukija jo
varhaisessa vaiheessa tietää, että hän on ollut vankilassa ja synnyttänyt
siellä pojan, Pyryn. Miltei kirjan loppuun saakka joutuu kuitenkin odottamaan
selitystä siihen, minkä vuoksi Laura on vankilaan joutunut ja siihen, onko
asialla jotain merkittävää yhteyttä itse tarinaan.
Varsinaisesti kertomus alkaa ajasta, jolloin Pyry on
yhdeksänvuotias. Äiti ja poika asuvat kahdestaan pienessä vuokra-asunnossa
erossa sukulaisista ja vailla ystäviä. Pyryn vähät kaverit ovat kaikonneet
pojan hillittömien raivonpuuskien vuoksi, jotka voivat kohdistua niin äitiin
kuin luokkatovereihin tai opettajiin ja syntyä näiden mielestä varsin
mitättömistä asioista. Tosiasiassa kyse on Pyryn reagoinnista tilanteisiin, joissa
hänen mielestään on toimittu epäloogisesti tai epäoikeudenmukaisesti.
Sitten Pyry tutustuu Rafaeliin, jonka perhe kuuluu
seurapiireihin jo varakkuutensakin ansiosta, mutta myös Pekka-isän poliittisen
aseman vuoksi. Tässäpä siisti ja kohtelias poika, josta Pyry voisi ottaa
mallia! Lisäksi Rafaelin Mirella-äiti ottaa Pyryn avosylin vastaan ja tarjoaa
hänelle mahdollisuuden osallistua asioihin, joihin Lauralla ei olisi mitenkään
varaa.
Poikien ystävystyessä myös äidit alkavat tapailla ja samalla
Laura saa osansa Mirellan huolettomasta anteliaisuudesta. Kovin läheisestä
ystävyydestä ei silti ole kyse. Lauraa hämmentää toisaalta Mirellan
välinpitämätön suhtautuminen Rafaelin ja Pyryn ajoittaiseen häiriökäyttäytymiseen
ja toisaalta hänen lähes vihamielinen asenteensa opettajia ja muita lasten
kanssa tekemisissä olevia aikuisia kohtaan.
Vähitellen alkaa paljastua huolestuttavia asioita. Rafaelin
menneisyyteen liittyy jokin erittäin ikävä tapahtuma, jonka vuoksi perhe on
luopunut upeasta kodistaan ja muuttanut paikkakuntaa uuden alun
toivossa. Kyse on lähinnä julkisivun pitämisestä tahrattomana Pekan poliittista
uraa ajatellen, mutta myös Rafaelin parhaaksi. Mirella tosin pitää reagointia
aivan liian vahvana: siinä kärpäsestä tehtiin härkänen.
Laura huomaa myös sen, miten Rafaelin mielialat vaihtelevat
hetkessä äärimmäisyydestä toiseen: yhtenä hetkenä poika voi olla miltei
murhanhimoinen ja seuraavana jo osoittaa hyväntahtoista anteliaisuutta. Ennen
Pyryä Rafaelilla ei ole ollut ainuttakaan ystävää ja nytkin ystävyys jatkuu
vain siksi, että Pyryllä on hämmästyttävä kyky antaa anteeksi. Onko suhde lainkaan
hyväksi Pyrylle itselleen?
Rafael oli looginen jatko Pyryn intohimoiselle ja
mustavalkoiselle luonteelle ja Pyryn uskollinen kiintymys hiveli Rafaelin
ylikorostunutta omanarvontuntoa.
Alusta asti on selvää, että jotain ikävää tulee tapahtumaan,
mutta mikä on se asia, josta mennyttä miettivä Laura ei voi enää vaieta?
Liittyykö se jotenkin siihen, mitä kärkäs seurapiirirouva Mirella katsoi tehtäväkseen
äitinä ja mitä sovitteleva yksinhuoltajaäiti Laura? Siitä ei ole epäilystäkään,
etteikö kumpikin äideistä olisi yrittänyt toimia oman lapsensa parhaaksi.
Tänä päivänä moni saattaa painiskella Äidin tehtävä -teoksessa esitettyjen ajatusten parissa. Miten lasten ongelmakäyttäytymiseen pitäisi reagoida, jotta sillä olisi positiivista vaikutusta? Mikä on koulun ja opettajien vastuu? Entä miten pitkälle äiti voi mennä suojellakseen lastaan? Keneltä äidit saavat tarvitsemaansa tukea? Mustrannalle kiitos siitä, että kysymykset tuodaan esiin näin kiihkottomasti ja tasapuolisesti!
Tämä on alkanut vähän kiinnostaa. Hyviä aiheita ainakin on valittu!
VastaaPoistaMinusta tämä on aika kiinnostava trillerimäinen romaani. Hyvin kirjoitettu.
Poista