MUSTRANTA, MARIA: Äidin tehtävä

Kustantaja: WSOY 2022

Maailma on täynnä tarinoita, joita kerrotaan ojennukseksi toisille. Niitä kerrotaan yhä uudelleen, koska niin harva ottaa opikseen. En ole elänyt sellaista elämää, että minusta olisi neuvomaan ketään. Parempi olisi olla loppuun asti hiljaa. Mutta kerron tämän kaiken silti. Ehkä lohduksi itselleni, ehkä siksi, etten sittenkään halua armahtaa meitä.

Kirjan minäkertoja on yksinhuoltaja Laura, josta lukija jo varhaisessa vaiheessa tietää, että hän on ollut vankilassa ja synnyttänyt siellä pojan, Pyryn. Miltei kirjan loppuun saakka joutuu kuitenkin odottamaan selitystä siihen, minkä vuoksi Laura on vankilaan joutunut ja siihen, onko asialla jotain merkittävää yhteyttä itse tarinaan.

Varsinaisesti kertomus alkaa ajasta, jolloin Pyry on yhdeksänvuotias. Äiti ja poika asuvat kahdestaan pienessä vuokra-asunnossa erossa sukulaisista ja vailla ystäviä. Pyryn vähät kaverit ovat kaikonneet pojan hillittömien raivonpuuskien vuoksi, jotka voivat kohdistua niin äitiin kuin luokkatovereihin tai opettajiin ja syntyä näiden mielestä varsin mitättömistä asioista. Tosiasiassa kyse on Pyryn reagoinnista tilanteisiin, joissa hänen mielestään on toimittu epäloogisesti tai epäoikeudenmukaisesti.

Sitten Pyry tutustuu Rafaeliin, jonka perhe kuuluu seurapiireihin jo varakkuutensakin ansiosta, mutta myös Pekka-isän poliittisen aseman vuoksi. Tässäpä siisti ja kohtelias poika, josta Pyry voisi ottaa mallia! Lisäksi Rafaelin Mirella-äiti ottaa Pyryn avosylin vastaan ja tarjoaa hänelle mahdollisuuden osallistua asioihin, joihin Lauralla ei olisi mitenkään varaa.

Poikien ystävystyessä myös äidit alkavat tapailla ja samalla Laura saa osansa Mirellan huolettomasta anteliaisuudesta. Kovin läheisestä ystävyydestä ei silti ole kyse. Lauraa hämmentää toisaalta Mirellan välinpitämätön suhtautuminen Rafaelin ja Pyryn ajoittaiseen häiriökäyttäytymiseen ja toisaalta hänen lähes vihamielinen asenteensa opettajia ja muita lasten kanssa tekemisissä olevia aikuisia kohtaan.

Vähitellen alkaa paljastua huolestuttavia asioita. Rafaelin menneisyyteen liittyy jokin erittäin ikävä tapahtuma, jonka vuoksi perhe on luopunut upeasta kodistaan ja muuttanut paikkakuntaa uuden alun toivossa. Kyse on lähinnä julkisivun pitämisestä tahrattomana Pekan poliittista uraa ajatellen, mutta myös Rafaelin parhaaksi. Mirella tosin pitää reagointia aivan liian vahvana: siinä kärpäsestä tehtiin härkänen.

Laura huomaa myös sen, miten Rafaelin mielialat vaihtelevat hetkessä äärimmäisyydestä toiseen: yhtenä hetkenä poika voi olla miltei murhanhimoinen ja seuraavana jo osoittaa hyväntahtoista anteliaisuutta. Ennen Pyryä Rafaelilla ei ole ollut ainuttakaan ystävää ja nytkin ystävyys jatkuu vain siksi, että Pyryllä on hämmästyttävä kyky antaa anteeksi. Onko suhde lainkaan hyväksi Pyrylle itselleen?

Rafael oli looginen jatko Pyryn intohimoiselle ja mustavalkoiselle luonteelle ja Pyryn uskollinen kiintymys hiveli Rafaelin ylikorostunutta omanarvontuntoa.

Alusta asti on selvää, että jotain ikävää tulee tapahtumaan, mutta mikä on se asia, josta mennyttä miettivä Laura ei voi enää vaieta? Liittyykö se jotenkin siihen, mitä kärkäs seurapiirirouva Mirella katsoi tehtäväkseen äitinä ja mitä sovitteleva yksinhuoltajaäiti Laura? Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö kumpikin äideistä olisi yrittänyt toimia oman lapsensa parhaaksi.

Tänä päivänä moni saattaa painiskella Äidin tehtävä -teoksessa esitettyjen ajatusten parissa. Miten lasten ongelmakäyttäytymiseen pitäisi reagoida, jotta sillä olisi positiivista vaikutusta? Mikä on koulun ja opettajien vastuu? Entä miten pitkälle äiti voi mennä suojellakseen lastaan? Keneltä äidit saavat tarvitsemaansa tukea?  Mustrannalle kiitos siitä, että kysymykset tuodaan esiin näin kiihkottomasti ja tasapuolisesti!