GERHARDSEN, CARIN: Tuhkimotytöt

Kustantaja: Minerva 2021

Alkuteos: Mamma, pappa, barn

Suomennos Maija Ylönen

Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjan toinen osa Tuhkimotytöt ajoittuu syyskuulle 2007, perjantai-illasta tiistai-iltaan. Aluksi esitellään keskeiset henkilöt ja pohjustetaan tulevia tapahtumia. Uupunut äiti lähtee kurkkukivusta itkevän vauvansa kanssa perjantai-iltana ulos ja jättää kolmevuotiaan Hannan lukkojen taakse, neljätoistavuotias Elise saa illaksi lainaan nahkatakin vanhemmalta siskoltaan Jenniferiltä ja tekee kaupungilla tyhmyyksiä, kaksikymmentäneljävuotias Jocke uhmaa isäänsä ja lähtee lauantaina Jenniferin kutsumana Suomen-laivalle. Lisäksi tavataan poliisit Conny Sjöberg, Petra Westman ja Jamal Hamad.

Sunnuntaiaamuna tilanne sitten tiivistyy, kun Hammarbyn poliisin tietoon tulee kaksi henkirikosta. Ensin Petra löytää juoksulenkillään kylmettyneen ja nestevajauksesta kärsivän pienen vauvan ja hetken perästä tiehuollon hiekkasäilöstä kuolleen naisen. Seuraavaksi tulee Suomen poliisilta ilmoitus, että Turkuun saapuneen autolautan vessasta on löytynyt kuoliaaksi kuristettu teinityttö.

Petralle annetaan vastuu vauvan ja ilmeisesti yliajon uhrina kuolleen naisen tapauksesta. Johtolankoja ei ole, sillä naiselta ei löydy kukkaroa, ei puhelinta, ei edes kotiavaimia. Lukija tietää tilanteen kriittisyyden, mutta poliisi ei: perheen isä on työmatkalla Japanissa ja pieni tyttö on kotona täysin oman onnensa varassa. Petran on kyllä luova tietojen etsinnässä, mutta aikaa kuluu.

Sjöberg puolestaan tietää alun alkaen, että laivalla kuollut tyttö on kuusitoistavuotias Jennifer Johansson. Murhaajan etsiminen sen sijaan on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Se voisi olla poikaystäväksi tituleerattu Jocke Andersson, mutta mahdollisuuksia tuhansia matkustajia kuljettavalla autolautalla riittää. Miksi joku vanhempi mies raivosi Jenniferille baaritiskillä? Mitä tekivät kaksi suomalaista liikemiestä tytön seurassa? Sjöbergille alkaa kuitenkin muodostua kuva Jenniferistä itsestään.

Monella tavoin varhaiskypsä kuusitoistavuotias rikkinäisestä kodista, huonovointisesta perheestä ja muutenkin epävarmasta elämästä. Kuusitoistavuotias, joka osasi pitää puolensa ja nolla oli sosiaalisia muttei ammatillisia pyrkimyksiä. Tottunut pärjäämään yksin, tottumaton tunnesiteisiin. Tottunut elämään oman päänsä mukaan, tottumaton ulkopuolisiin vaatimuksiin => mitä tulee Elisestä ilman isosiskoa?

Näiden kahden murhatutkinnan lomassa seurataan pikkuisen Hannan selviytymistä. Tyttö on ikäisekseen yllättävän sisukas ja kekseliäs, mutta vahinkoja sattuu silti. Löytäisikö hän jonkun avuksi, jos painelisi tarpeeksi puhelimen näppäimiä? Äiti ei taida enää palata takaisin, vaan on kyllästynyt Hannaan ja muuttanut pikkuveljen kanssa pois kotoa.

Miksi Hanna vain jankutti ja kitisi, miksi hän oli koko ajan niin hankala? Äiti oli varoittanut häntä monta kertaa ja sanonut, ettei jaksaisi enempää lörpöttelyä. Nyt äiti oli saanut tarpeekseen, ottanut Lukasin mukaan ja muuttanut pois. Ilman Hannaa. Ja se oli hänelle ihan oikein.

Lisäksi kirjassa sivutaan erilaisia rankkoja asioita: insestiä, pedofiliaa, raiskausta, esimiehen alaiseensa kohdistamaa seksuaalista häirintää, kehitysvammaisen nuoren naisen hyväksikäyttöä sekä kotona harjoitettua henkistä ja fyysistä väkivaltaa.  Köyhyys ja alkoholismi luovat turvattoman taustan esimerkiksi Jenniferille ja Eliselle, vaikka heidän äitinsä kuinka uskoisi tarjonneensa tyttärilleen kaiken tarpeellisen.

Tuhkimoiksi luokiteltavia teoksessa on useita eivätkä kaikki ole tyttöjä. On lapsia ja nuoria, jotka eivät saa vanhemmiltaan tarvitsemaansa turvaa ja rakkautta ja joutuvat pärjäämään omillaan ilman toiveita paremmasta tulevaisuudesta. On myös aikuisia naisia, joille prinssi ei ole tuonut unelmaelämää, vaan päinvastoin murskannut elämänilon ja tulevaisuudenuskon. Iljettäviä miehiä kirjassa riittää!

Tuhkimotytöt-dekkarissa on vahva yhteiskunnallinen näkökulma, mutta myös jännittävä juoni. Kaikista eniten huolettaa tietenkin se, selviääkö kolmivuotias Hanna vai tapahtuuko hänelle jotain pahaa. Voiko joku tosiaan nykyaikanakin kadota näin helposti avun ulottumattomiin? Ratkaisevaan rooliin nousee kirjan ihanin henkilö eli eläkeläinen Barbro Dahlström, joka saa Hannalta puhelun ja ottaa sen tosissaan. Poliisin nihkeä suhtautuminen ja sekoilu eivät tässä kiitosta ansaitse. Dekkari, joka pakottaa ajattelemaan!