BENNETT, MICHAEL: Viattomien veri

Kustantaja: Like 2023

Alkuteos: Better the Blood

Suomennos: Kirsi Luoma

Hana Westerman on maoritaustainen Aucklandin poliisin ylietsivä. Hänellä on upea seitsemäntoistavuotias muusikkotytär Addison ja pomonaan ex-aviomies Jaye Westerman. Hanalla on vahva intuitio ja hyvä yksityiskohtien taju. Hän on reilu ja tasapuolinen pomo. Hänellä on myös sisimmässään ahdistusta, jota yrittää pitää kurissa tiukkojen rutiinien avulla.

Eräänä päivänä Hanan saa puhelimeensa videon, joka zoomautuu Palatsina tunnetun purkukuntoisen kerrostalon toisen kerroksen parvekkeeseen. Työparinsa, etsiväkonstaapeli Stanin kanssa Hana löytää asunnosta salahuoneen ja sieltä lähes ritualistiseen tapaan hirtetyn miehen sekä läheisen puistonpenkin jalustasta verellä piirretyn sisäänpäin kääntyvän spiraalin.

”Tekijä on halunnut, että hänen aikaansaannoksensa löydetään”, Hana sanoo. ”Hän sirotteli jälkeensä leivänmurusia. Lähetti videon johdattaakseen meidät huoneeseen, jossa hänen luomuksensa odotti. Kaikki oli suunniteltua ja tarkkaan harkittua. Huolella rakennettu sommitelman.”

Sitten Hana saa toisen videon, joka esittää Aucklandin siluettia auringonlaskun aikaan. Hana huomaa siinä pienen yksityiskohdan, joka johtaa hänet oikeille jäljille - itsemurhaksi päätelty kuolemansyöksy tornitalon katolta onkin tosiasiassa ollut murha. Lopulta Hana oivaltaa, että murhat liittyvät vahvasti erääseen tapahtumaan vuonna 1863: silloin kuusi brittisotilasta nöyryytti ja hirtti maorien pyhällä vuorella siirtomaa-armeijaa vastustaneen maoripäällikön. Onko lisää murhia tulossa?

Miksi murhaaja lähettää videonsa juuri Hanalle? Siihen on syynä maoriyhteisöä kalvava muisto eli poliisin kovaotteiset toimet rauhanomaisia maorimielenosoittajia vastaan Mount Suffolkilla kahdeksantoista vuotta sitten. Nuori, vastavalmistunut Hana oli silloin poliisijoukkojen etulinjassa ja taltioitui videolle retuuttaessaan vanhaa naista. Tuo hetki teki Hanasta maoriyhteisön silmissä luopion ja mursi jotain peruuttamattomasti hänen omassa sisimmässään.

Lukija saa välillä seurailla myös murhaajan ajatuksia ja tuntemuksia. Hän on syvästi katkera ja surullinen siitä, miten maahan tunkeutuneet siirtomaaherrat aikoinaan petkuttivat maoreilta näiden maat ja korvasivat niistä myöhemmin oikeustaisteluidenkin jälkeen vain murto-osan. Edes maorien pyhää vuorta Maunga Whakairoiroa (Mount Suffolkia) ei palautettu heimolle, vaan se on Aucklandin asukkaiden piknikpaikkana.

Murhaaja pitää tekojaan täysin kunniallisina, sillä kyseessä on utu. Teloitustilanteessa vuonna 1863 syntyi velka, josta ovat vastuussa myös teon suorittaneiden jälkeläiset riippumatta heidän omasta henkilökohtaisesta viattomuudestaan, sillä parempi viattomien veri kuin ei verta lainkaan. Murhaajan tekemät ratkaisut ovat pitkän pohdinnan seurausta, mutta eivät silti helppoja suorittaa.

Hänen kasvoillaan kuvastuu suuri tuska. Sisäinen piina. Hän tietää tekonsa välttämättömäksi. Mutta tuo teko repii hänet kahtia. Hänen kätensä tärisevät. Silmiin kihoaa kyyneleitä. Mielen valtaa pakokauhu. Hän lankeaa polvilleen. Oksentaa betonilattialle.

Viattomien veri on taitavasti rakennettu ja jännittävä rikosromaani, mutta myös mielenkiintoinen katsaus Uuden-Seelannin historiaan ja kulttuuriin maorien näkökulmasta katsottuna. Teksti sisältää joukon maorinkielisiä sanoja ja sanontoja, jotka on onneksi suomennettu. Ne lisäävät tarinan paikallisväriä ja autenttisuutta.

Monien muiden alkuperäiskansojen tavoin maoritkin ajautuivat maahan tunkeutuneiden eurooppalaisten alistamina toisen luokan kansalaisiksi, maattomiksi, syrjäytyneiksi ja epätasa-arvoisiksi. Viattomien veri -teos korostaa kuitenkin sitä, ettei väkivalta ole oikea tapa epäkohtien korjaamiseen, vaan nämä: Hūmārie. Aroha. Manaaki. Rauha. Rakkaus. Myötätunto.

Michael Bennett (s. 1957) on uusiseelantilainen kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja, jonka elokuvia on esitetty maailman tärkeimmillä elokuvafestivaaleilla. Viattomien veri on hänen ensimmäinen rikosromaaninsa ja pohjana valmisteilla olevaan televisiosarjaan. Toivottavasti saamme romaaniin jatkoa ja tapaamme taas Hanan läheisineen ja työtovereineen!