Kustantaja: Tammi 2023
Olen jahdannut häntä juhannusyöstä asti. Olen seurannut
tyhjän kosken kivikkoista uomaa ja kulkenut nevan reunaa avunhuutojen perässä.
Olen etsinyt sillat ja joenvarret, linnanpihan, bastionin varjot, yökerhot,
hotellit ja lippakioskien liepeet, öiset puistot ja tanssilavat, kaikki
mahdolliset kujat ja kolkat kaikista niistä kaupungeista, joihin tiesin hänen
paenneen.
Tytär tietää kyllä, milloin Eerik-isän maaninen vaihe lähestyy.
Huhtikuussa päivät pitenevät ja samassa tahdissa lyhenevät Eerikin yöunet,
nauru alkaa vyöryä ja kirosanat lennellä. Miehellä on arkenakin puku päällä,
kravatti kaulassa ja tanssikengät jalassa. Kädet eivät vapise, mikä paljastaa
sen, että lääkkeet ovat jääneet ottamatta.
Kesäkuun puolessavälissä ollaan jo vaiheessa, jossa Eerik
pitäisi saada pikaisesti lääkäriin koska hän vielä ymmärtää tilanteensa. Suuria
taloudellisia suunnitelmia miehellä on jo ja pelihimoa. Vainoharhaisuutta. Nyt
pitäisi säätää lääkitystä, mutta nuori lääkäri antaakin vapaaehtoisen lähetteen
Kellokosken sairaalaan. Eerik otetaan siinne sisään, mutta kotiutetaan jo
seuraavana aamuna tilanpuutteeseen vedoten.
Juhannuksena alkaa tapahtua juuri sitä, mitä tytär on
pelännytkin. Eerik ilmoittaa ostaneensa aseen ja lähtevänsä kostamaan eläkkeellä
olevalle pankinjohtajalle, jota pitää syyllisenä kokemaansa konkurssiin ja
omaisuuden pakkohuutokauppaan. Raskaana oleva tytär kokee velvollisuudekseen
lähteä Imatralle varoittamaan pankinjohtajaa ja etsimään samalla Eerikiä.
Etätukena toimivat veli ja eno.
Nopeakäänteinen Eerik on kuitenkin jo muualla ja tytär
seuraa häntä aina hieman myöhässä kaupungista toiseen. Välillä tytär yrittää vedota
viranomaisiin, mutta nämä sysäävät vastuuta toisilleen: terveyskeskus ei auta
ennen kuin poliisi on pyytänyt virka-apua ja hätäkeskus käskee soittamaan ensin
terveyskeskukseen. Tytär latelee lakipykäliä, mutta kukaan ei kuuntele. Eerikin
tekstiviestit ovat aina vain hurjempia.
paskat minä pankinjohtajasta
on uudet suunnitelmat
pätäkkää piisaa
olisko olavinlinna mitään
jos kesämökiksi
ensi hoidetaan itä ja sitten
länsi
kohta alkaa tornitaloja nousta
keskelle merta
ostan merenkurkun takaatko lainan
Eerikin jälkiä löytyy kyllä. Yhdessä paikassa
hyväksikäyttäjiä, toisessa petkutuksen kohteeksi joutuneita hyväuskoisia,
kolmannessa vahingontekoa tutkivia poliiseja. Viimein tytär löytää miehen juuri
sieltä, mistä saattaa odottaakin: naurattamassa naisia ja tanssimassa sydämensä
kyllyydestä. Tytär päättää antaa Eerikille vielä tämän yhden vapaan yön. Se on
virhe.
Tytär pohtii matkansa aikana syitä isän kaksisuuntaisen
mielialahäiriön puhkeamiseen sellaisessa muodossa, jossa ajatukset täyttyvät
murhaajista, paoista ja kostosta. Yhtenä syynä saattoi olla turvaton lapsuus,
vaikka kertomukset väkivaltaisesta ukista jäävätkin vaille vahvistusta. Päävoitto
lotossa antoi ehkä aikoinaan tunteen rahan riittämisestä ikuisesti, mutta
sitten tuli lama ja sen myötä niin kodin ja yrityksen kuin itsetunnonkin
menetys. Viimeinen niitti oli varmastikin äidin kuolema.
Omaa itseään tytär tarkkailee tiukasti: onko hän hullu, kun
muistot yhtäkkiä hukuttavat nykyhetken alleen eikä hän hetkeen tiedä missä
ajassa on? Onko veljen kiukunpuuskissa ja suunnitelmissa kaikuja
perimästä? Joutuuko naisen odottama lapsi kärsimään mielenterveysongelmista vai
laimeneeko geeniperimä lapsen isän ansiosta?
Eiväthän omaiset toki aina murheen ja ahdistuksen vallassa
ole, vaan nauravat välillä kyyneleet silmissä Eerikin tempauksille. Kun tämä
valmistautui Kellokosken sairaalassa käymään rauhanneuvotteluja Obaman ja
Putinin kanssa. Kun tämä kertoi ostaneensa koko Kellokosken, erottaneensa lääkärit
ja antaneensa hoitajille palkankorotuksen. Kun tämä päätti ryhtyä
pääministeriksi. Kun aikoi ostaa Merenkurkun.
Vasantolan sujuvasti etenevä teksti imaisee lukijankin
mukaan tarinaan. Teoksella on omakohtaista taustaa, minkä ansiosta tieto
kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sen vaikutuksista sairastuneen omaisiin
on hyvin uskottavaa. Tunnelmat vaihtuvat huolesta turhautumiseen ja surusta mustaan
huumoriin. Muistot tuovat mukanaan myös kiitollisuutta ja hellyyttä.
PS. Kuva terveydenhuollon ammattilaisten toiminnasta ei ole
kovin rohkaiseva – toivottavasti todellisuudessa omaisia sentään kuunnellaan
huomattavasti paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti