SMITH, ALI: Kevät

Kustantaja: Kosmos 2023

Alkuteos: Spring (2019)

Suomennos: Kristiina Drews

Ali Smithin teos Kevät jatkaa hänen Vuodenaikakvartetti-sarjaansa. Se on kiivas kannanotto brexitin jälkeiseen Britanniaan ja siihen, miten maahan saapuneita pakolaisia siellä kohdellaan. mutta toisaalta myös hiljaisen toiveikas. Tuleehan luonnossakin talven jälkeen aina kevät, joten eikö ihmisten asenteissa voisi tapahtua sulamista?

Ajan mittaan tilanteet voivat vaihtua, ja se mikä näyttää jossakin elämässä kiveen hakatulta, lukkoon lyödyltä ja suljetulta, voi muuttua ja avautua, ja se mikä jonakin aikana näyttää mielettömältä ja mahdottomalta, voi jonakin toisena aikana olla hyvinkin mahdollista.

Kirjassa on kaksi aluksi aivan erillisiltä tuntuvaa tarinaa, joiden arvaa kuitenkin jossain vaiheessa yhtyvän Ensimmäisessä tarinassa päähenkilönä on ikääntynyt ohjaaja Richard Lease, joka odottaa junaa pienellä asemalla Skotlannissa. Richardilla on surua, sillä rakas ystävä Paddy on kuukausi sitten kuollut syöpään. Lisäksi Richardin ohjaamaksi tarjottu ja Paddyn elegantisti hahmottelema tv-sarja on tuottajan käsissä menossa aivan mahdottomaan suuntaan.

Richard nousi junasta pienellä asemalla nähdessään taivasta vasten erottuvat vuoret, koska näkymä toi hänen mieleensä erään Tacita Deanin työn: seinän kokoiselle mustalle taululle valkoisella liidulla piirrettyn vuoren, jonka rinnettä alas syöksyy lumivyöry kohti katsojaa. Sen näkeminen oli vapauttavaa, mutta nyt aution pikkukaupungin lamaantunut maailmanlopuntunnelma masentaa miestä. Richard haluaa tehdä lopun kaikesta.

Kirjan toinen tarina kertoo Brittany ”Brit” Hallista, joka työskentelee yhdessä Britannian säilöönottoyksiköistä. Sinne jopa vuosikausiksi jumittuneiden ihmisten köyhyys ja turvattomuus on kuin jostakin Charles Dickensin teoksesta. Henkilökunnasta moni suhtautuu ”turvakeihin” välinpitämättömästi kuin esineisiin ja kahden kuukauden työskentelyn jälkeen myös Brit alkaa muuttua.

Ei tämä ole mikään hotelli. Jos ei viihdy, voi painua kotiin. Ettäs kehtaat edes pyytää huopaa. Sinä päivänä, jolloin Brit kuuli itsensä sanovan tuon jälkimmäisen lauseen, hän tiesi että jotain kauheaa oli tapahtumassa – mutta nyt tuntui että se kauheus, yhtä kauhea kuin kuolema, oli jossakin kaukana, ikään kuin sitä ei oikeastaan tapahtuisi hänelle, ikään kuin se tapahtuisi jossain lasin takana…

Sitten yksikössä alkaa kiertää huhu koulutytöstä, joka on saanut johtajan siivouttamaan yksikön vessat ja vapauttanut erääseen ilotaloon pakotetut naiset. Tytön hypnoottisen vaikutuksen kokee myös Brit, joka eräänä aamuna ei menekään työpaikalleen, vaan lähtee virkapuvussaan tytön huoltajana junalla kohti skotlantilaista pikkukaupunkia. Siellä iäkäs ohjaaja saadaan luopumaan itsemurha-aikeista ja joukko jatkaa eteenpäin autolla laulaen ja tarinoita kertoen.

Cullodenin taistelupaikalla, missä 272 vuotta aiemmin Charlie Stuartin ylämaalaiset hävisivät verisesti brittiarmeijalle, esitetään nyt uudenlainen loppunäytös. Joku löytää draamasta uutta sisältöä, joku huomaa työnsä olevan tarpeellista, joku kerää hetken suosionosoituksia ja joku poistuu näyttämöltä kasvavan kohun saattelemana.

Kirjan keskeisin hahmo on Florence-nimeä käyttävä koulutyttö, eräänlainen shakespearelainen henkihahmo, joka saa asioita tapahtumaan ja jota ovet ja portit eivät estä tekemästä taikatemppujaan. Kirjassa puhutaan lapsiin kohdistuvasta vääryyksistä eri puolilla maailmaa: lapsityövoimasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja vanhemmistaan erotetuista maahanmuuttajalapsista. Myös Florencen elämään on kajottu.

Kevät-romaanissa huomio kiinnittyy erilaisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi se, miten Beethovenin toivolle omistetun teoksen nimestä An die Hoffnung voi väärin ymmärrettynä tulla henkilö Andy Hoffnung. Entä Brittany Hall -nimen ironisuus säilöönottokeskuksen virkailijalla? Kirjan tapahtumat eivät sijoitu yksinomaan kevääseen, mutta muutama tapahtumien väliin ujutettu luku kertoo kauniin runollisesti kevätkuukausien nimiin ja tapoihin liittyvää tietoutta.

Mikä tuo maailmaan heleät värit? Mikä on linnunlaulun avain? Mikä muotoilee nokkaa munan sisään? / Mikä työntää hennoista hennointa versoa läpi kiven, niin että kivi halkeaa?

Ilma kohoaa. Siinä tuoksuu uusi alku, initiaatio, kynnyksen ylittäminen. Ilma antaa juhlallisesti ymmärtää, että jokin on muuttunut. Esikot syvällä muratin kätköissä levittävät lehtensä laajalle. Arkiseen roiskahtaa väriä.