ADICHIE, CHIMAMANDA NGOZI: Puolikas keltaista aurinkoa

Puolikas keltaista aurinkoa – teoksen nimi viittaa Biafran tasavallan lippuun. Ibojen asuttama Nigerian itäosa julistautui itsenäiseksi Biafran valtioksi vuonna 1967, mutta liitettiin takaisin Nigeriaan 1970 veristen taistelujen jälkeen. Kirja antaa realistisen kuvan niin heimojen välisistä jännitteistä kuin suurten kansakuntien taloudellisesta laskelmoinnista, niin idealistien sokeudesta kuin vallantavoittelijoiden kyynisyydestä, niin sotatoimien raakuudesta kuin nälänhädän ahdistuksesta. Kaikkea tätä katsotaan kuitenkin jollakin lailla välimatkan päästä. Kirjan päähenkilöt ovat keskiluokkaa ja pysyvät sodankin aikana suhteellisen hyväosaisina ja erossa varsinaisista sotatoimista.

Kirjan alku muistuttaa miltei saippuaoopperaa. Eletään 1960-luvun alkupuoliskon toiveikasta ja turvallista aikaa. Älymystö viihtyy yöhön asti väittelemässä ja syömässä mahtavia aterioita. On intohimoisia rakkaussuhteita ja juonittelua. Nuori maalaispoika Ugwu pääsee palvelijaksi sosialismista intoutuneen yliopiston opettajan Odenigbon kotiin, missä saa varsin hyvät olot ja mahdollisuuden opiskella. Isännän kuvankaunis rakastettu Olanna puolestaan ryhtyy mieluummin opettajaksi kuin elää seurapiiriperhosena upporikkaan perheensä parissa. Hänen älykäs ja pidättyväinen kaksoissisarensa Kainene luo uraa liikenaisena ja elää avoliitossa englantilaisen toimittajan Richardin kanssa, joka rakastaa Nigeriaa miltei yhtä paljon kuin arvoituksellista Kainenea. Sitten alkaa sota, jonka aikana rakkaus, ystävyys ja uskollisuus joutuvat koetukselle. Yksi kirjan teemoista on yhteisöllisyys: ihmisten on opittava toimimaan yhdessä, jotta kauheista tilanteista selvittäisiin.

Puolikas keltaista aurinkoa on taidokkaasti kirjoitettu. Monet ehkä ohimennenkin mainitut tapahtumat saavat tarinan edetessä uusia ulottuvuuksia ja rinnastuvat toisiinsa. Henkilöhahmot ovat todellisen tuntuisia ja mielenkiintoisia. Kukin reagoi omalla tavallaan muutoksiin; voimakkaalta tuntunut henkilö lamaantuu ja luovuttaa, avuttomasta henkilöstä kehittyy sinnikäs ja luova vastuunkantaja. Kirjailijan näkemys näyttää olevan se, että kriisitilanteissa nainen on miestä joustavampi ja vahvempi.