23.10.2009

MAALOUF, AMIN: Samarkand

Yksi merkittävimmistä ranskalaisista nykykirjailijoista on libanonilaissyntyinen Amin Maalouf, joka suomalaisille on tullut tutuksi lähinnä Kaija Saariahon oopperalibrettojen kirjoittajana. Hänen teoksensa Samarkand ilmestyi ranskaksi jo vuonna 1988 Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkitunnelmissa, mutta ajankohtainen se on vieläkin.

Kirjan alkuosa kuvaa tosiasioihin perustuen Omar Khajamin (n. 1048–1131) elämää. Omar Khajam oli persialainen filosofi, matemaatikko, tähtitieteilijä ja runoilija, joka miltei vahingossa joutui mukaan poliittisiin juonitteluihin ja valtataisteluihin. Omana aikanaan hän ei ollut kovinkaan arvostettu runoilijana, koska käytti tunteiden ja aisti-ilojen ylistykseen ”helppoa” nelisäettä. Tunnetumpi hän oli horoskooppien laatijana ja hallitsijoiden neuvonantajana. Ystäviä ja rakastettuja Omar saattoi johdattaa kiperiin tilanteisiin säästyäkseen itse ikävyyksiltä. Yhdestä Omarin tuttavasta tuli lopulta itsemurhaterroristien esikuva – tämä ”Vuoren vanhuksena” tunnettu henkilö perusti assassiinien uskonlahkon.

Kirjan loppuosassa hypätään ajassa reilusti eteenpäin, aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Nuori amerikkalainen mies kiinnostuu Omar Khajamista ja etenkin tämän Samarkand-runoista, jotka ovat vuosisatoja olleet kadoksissa, ilmaantuneet Pariisiin ja kadonneet taas. Jäljitystyö kuljettaa miestä Turkkiin ja Iraniin, joissa poliittinen tilanne on räjähdysherkkä ja suhtautuminen ulkomaalaisiin vihamielinen. Vaarallisia tilanteita koetaan, mutta selvitään onnella ja ystävien avulla. Suuri rakkaus löytyy, mutta onko sen tiellä liikaa esteitä? Menetetäänkö kaikki Titanicin mukana?

Omar Khajamin runot jaksottavat kirjan lukuja ja yhtä hienostuneen runollista on Maaloufin oma teksti. Ikiaikaisia teemoja ovat rakkaus, intohimo ja erotiikka, mutta Samarkand-teoksessa näytetään, että yhtä ikuisia ovat vallanhimo ja fanaattisuuskin. Kirja yhdistää hienosti totta ja tarua. Esimerkiksi Samarkand-runoja ei ole koskaan ollut olemassa, mutta Titanicin mukana vajosi kyllä yksi Omar Khajamin teos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti