Kolmen kuun kuningatar on Carita Forsgrenin esikoisteos. Kertomus Kaarina Maununtyttären (1550–1612) tiestä orpotytöstä Ruotsin kuningattareksi ja sitten Liuksialan kartanon valtiattareksi on vaatinut pikkutarkkaa tutkimustyötä hyvin erikoisiakin lähteitä käyttäen. Kirjan nimi viittaa siihen, että Karin eli Kaarina ehti olla kuningattarena vain kolme kuukautta. Toisaalta viitataan myös hänen nimeensä Månsdotter, josta voidaan alkuosa tulkita sanaksi måne eli kuu.
Kirja on vetävästi kirjoitettu ja tuntuu luotettavalta historiallisten faktojen suhteen. Idea on hauska. Kaarinan ja välillä myös hänen läheistensä haamut kertovat kirjailijalle tarinaansa. He ovat tietoisia nykyajan suuntauksista ja käsityksistä ja osaavat käyttää nykykieltä. Välillä kertoja saattaa puhua palturiakin, jolloin kirjailija esittelee vastineeksi nykytutkimuksen viimeisimpiä saavutuksia. Selväksi käy, että historia on miesten historiaa. Naiset mainitaan virallisissa lähteissä korkeintaan alaviitteissä, vaikka heidän valtansa kulissien takana on saattanut olla hyvinkin suuri. Kaarina esitetään rohkeana ja järkevänä naisena, joka selviytyy vaikeistakin tilanteista kuiville realistisen asenteensa ja tarkan vainunsa ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti