MURAKAMI, HARUKI: Kafka rannalla

Murakami on etenkin nuorten lukijoiden suosikki eikä suosiota varmaankaan vähennä se, että Kafka rannalla on hengeltään kirjailijan edellisiä teoksia yliluonnollisempi. Siinä vilisee antiikin myyttejä, unia, tabuja, absurdeja tapahtumia, tuonpuoleista elämää, kummituksia, yliluonnollisia kykyjä omaavia ihmisiä...
Karmaiseviakin kohtia siinä on, mutta yleissävy on positiivinen. Pohjimmaltaan kirjassa on kyse muistista, muistamisesta ja elämänrohkeudesta. Joku henkilöistä takertuu muistoihinsa ja on sisimmässään kuollut, vaikka elääkin. Joku on menettänyt kaikki muistonsa, mutta elää silti hyödyllistä elämää. Mielikuvitus on tärkeä. Murakamin mielestä mielikuvitukseton ihminen voi olla jopa vaarallinen, sillä hän ei ymmärrä tekojensa seurauksia eikä tunne vastuuta.

Kirjassa vuorottelee kaksi kertojaa. Kafka Tamura on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan tehdäkseen tyhjäksi ennustuksen, jonka mukaan hän surmaa isänsä ja nai äitinsä. Kuusikymppinen Nakata on yksinkertainen mies, joka osaa puhua kissojen (ja kiven) kanssa. Hänet ajaa matkalle sisäinen pakko. Kummankin henkilön matkantekoa ohjaavat oudot voimat. Kummankin tielle osuu uskomaton määrä epäitsekkäitä ja auttavaisia ihmisiä. Heidän kohtalonsa ovat riippuvaisia toisistaan, vaikka he eivät sitä itse tiedäkään eivätkä koskaan kohtaa toisiaan.

Murakami ei selittele tapahtumia, arvoitukset jäävät arvoituksiksi. Sattumaa ei ole, vaan henkilöt toteuttavat jo ennalta määrättyä kohtaloaan. Heidän elämäänsä säätelevät säännöt eivät ole arkitodellisuudesta riippuvaisia. Hyvin usein kirjailija viittaa länsimaiseen kirjallisuuteen ja musiikkiin.

Lue lisää kustantajan sivulta