Barlam, merkittävä liikemies, kirjoittaa seitsemän yön aikana kirjettä Bangaloren kaupunkiin valtiovierailua suunnittelevalle Kiinan pääministerille, koska uskoo olevansa ainoa oikea mies paljastamaan Intian todelliset kasvot virallisen propagandan takaa. Barlam on riksakuskin poika, jota koulussa kutsuttiin etevyytensä vuoksi valkoiseksi tiikeriksi – harvinaisuudeksi, jollainen syntyy ehkä kerran sadassa vuodessa. Koulu jäi kesken perheen taloudellisen tilanteen huononnuttua, mutta onnekkaan sattuman ansiosta Barlam pääsi miljonääriperheen autonkuljettajaksi Delhiin. Barlam sai mukavanoloisen isännän, jolle halusi vilpittömästi lahjoittaa kiintymyksensä ja uskollisuutensa. Niinpä oli kova isku huomata, että isäntäväelle palvelija on vain lievästi kiinnostava pelinappula, joka voidaan tarvittaessa uhrata. Barlamin sydämessä kasvoi vähitellen viha, joka vei hänet vaaralliselle tielle.Valkoinen tiikeri on toisaalta hulvattoman hauska ja toisaalta masentava. Intiassa juopa eri kastien välillä on edelleen käsittämättömän suuri ja sellaisena pysyykin. Intialainen elää nimittäin kanahäkissä eikä sieltä kaikesta vallankumouksellisesta kotkotuksesta huolimatta tule vapautumaan. Köyhän elämään kuuluvat slummit, mutavelli, torakat ja nöyryytykset samaan aikaan kun rikkaat laskevat rupian tarkkuudella jakamiensa juomarahojen ja almujen määrän. Lahjontaan kyllä käytetään suunnattomia summia, vaikka niillä saavutettu hyöty olisi kuinka epävarma.
Valkoinen tiikeri on Aravind Adigan esikoisteos, jolla hän voitti vuoden 2008 Booker-palkinnon. Näin hänestä tuli toisaalta neljäs (tai viides – riippuu laskutavasta) intialainen palkinnonvoittaja ja toisaalta neljäs kirjailija, joka voitti palkinnon esikoisromaanillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti