Amerikanpitsiä ja parsitut liperit – teos sijoittuu Raumalle 1950-luvun alkupuolelle. Pikkupappilaan on muuttanut savolaissyntyinen körttipappi vaimonsa ja kuuden lapsensa kera ja heti alkaa sattua ja tapahtua. Tapahtumat nähdään lähinnä tyttäristä vanhimman eli Kirstin näkökulmasta. Kirsti rakastaa ja ihailee monitaitoista isäänsä: isä laulaa lapset hereille, keittää kaurapuuroa, leipoo täytekakkuja, korjaa kenkiä ja suksia, ompelee vaatteita ja hoitelee sairaita. Isä olisi miltei pyhimys, jos pystyisi hillitsemään äkillisiä kiukunpurkauksiaan. Äitiä puolestaan vaivaavat ajoittaiset hysteeriset puuskat ja kateellisuus varttuvaa Kirstiä kohtaan.Kohta kirjan alussa saadaan suuri uutinen: isän äiti on tulossa Amerikasta Suomeen! Avioliiton ulkopuolella syntynyt Martti oli vain parivuotias, kun äiti lähti Amerikkaan ja jäi sille tielleen. Äidin sisar hoiti ja rakasti lasta kuin omaansa, mutta silti Martti tunsi tulleensa hylätyksi. Nyt on vaikea ottaa äiti avosylin vastaan, vaikka kristityn ja etenkin papin pitäisi pystyä unohtamaan menneet ja antamaan anteeksi. Kaiken muun lisäksi äiti punattuine poskineen ja huulineen, korkokenkineen ja tanssihaluineen sotii Martin uskonnollisia periaatteita vastaan. Pikku hiljaa lähennytään, mutta viihtyykö mummo sittenkään niukoissa oloissa ja melskeen keskellä?
Amerikanpitsiä ja parsitut liperit kiinnostaa etenkin raumalaisia kulttuurihistoriallisen antinsa takia. Liikutaan tutuilla paikoilla, vaikka ne viidessäkymmenessä vuodessa ovatkin paljon muuttuneet, ja tavataan monia tuttuja ihmisiä. Tyyliltään kirja muistuttaa 1950-luvun ihanteellisia tyttökirjoja, mutta huumori ja vauhti paikkaavat ajoittaista paatoksellisuutta.
Luin myös kirjan ja pidin paljon. Se on mielestäni erittäin sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu. Ja tietysti raumalaisena on kiva miettiä näitä nykyisiä paikkoja, että mitä muutoksia on tapahtunut. Ja on siellä jotain tuttuja nimiäkin.
VastaaPoistaMutta kirjoitustyyli on todella minua miellyttävä.
Saimme lahjaksi muutama päivä sitten ko. kirjan ja olen lukenut sen jo lähes kokonaan, mielenkiintoinen kirja todellakin. Itse asuin Raumalla v. 1960 - 1965,joten monet paikat ja kirjassa mainitut ihmiset tulivat minulle tutuiksi. Tätä pastorin perhettä en tuntenut.
VastaaPoistaSain kirjan lainaksi raumalaiselta ystävältä, joka tiesi minun asuneen 10 vuotta Raumalla Luostarinkadun ja Kukonkarinkadulla vuosina 1954-64. Kirja vei mennessään ihan alkuriveiltä asti, se on kirjoitettu juuri aikaansa sopivalla kerronnalla ja kielellä. Aion ostaa kirjan samalla kadulla asuneelle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi - hieno lahja päivänsankarille, jolla on jo "kaikki".
VastaaPoistaKyllä ystävä varmasti ilahtuu saadessaan tämän viehättävän kirjan syntymäpäivälahjaksi!
Poista