Tuhoisa maanjäristys Istanbulissa vuonna 1999. Paljon ihmisiä kuolee, mutta yhdeksänvuotiaalla kurdipojalla on onnea. Hänet löydetään miltei vahingoittumattomana kerrostalon raunioista, sillä naapuriasunnon amerikkalaisnainen on suojellut häntä omalla ruumiillaan. Nainen on itse menehtynyt. Kurdit ovat katkerien kokemusten myötä oppineet vihaamaan kaikkea amerikkalaisuuteen viittaavaa, mutta nyt he ovat kiitollisuudenvelassa. Amerikkalaiset järjestävät maanjäristyksessä omaisuutensa menettäneille myös aineellista apua: telttoja, ruokaa, terveydenhoitoa. Hyvin pian ihmisten kiitollisuus kääntyy kuitenkin epäluuloisuudeksi ja kaunaksi. Amerikkalaisia syytetään kristinuskon tuputtamisesta ja viatonten viettelemisestä. Osa syytöksistä saattaa pitää paikkansakin.Kurdiperheen isä Sinan, on lempeä ja sopuisa mies. Vanhat perinteet eivät ole hänelle enää kovin tärkeitä, mutta teini-ikäisen tyttären orastava romanssi amerikkalaisen pojan kanssa on liikaa. Nilüfer-vaimo vaatii mieheltään ratkaisuja, jottei perhe joutuisi häpeään naapureiden silmissä. Onko kunniakäsitteiden paine voimakkaampi kuin rakkaus omaa lasta kohtaan? Millaiseen ratkaisuun voi ristiriitojen repimä tytär päätyä? Alan Drew on asunut Turkissa pitkään, joten hän tietää maasta ja sen asukkaista paljon. Vesipuutarhat -teos ei kuitenkaan ole turkkilaisuuden esittely, vaan muunnos ikiaikaisesta Romeo ja Julia – teemasta. Se luotaa oivaltavasti kulttuurien yhteentörmäystä ja säilyttää tehonsa loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti