Suomessa on aika vähän tutkittu keittiöiden ja keittiövälineiden historiaa. Johtuneeko siitä, että naisten kotikeittiöissään tekemästä työstä ei jää konkreettista jälkeä?
Keittiöantiikkia-teoksessa keskitytään pääasiassa herrasväen keittiöihin. Kartanoista ja pappiloista esitellään yleensä edustustiloja ja arvoesineitä ja unohdetaan arkisen aherruksen näyttämöt. Paljon on ehditty menettääkin remonttien yhteydessä, jolloin tiloja ja käyttöesineitä on hävitetty. Parhaiten säilynyt 1800-luvun keittiöesineistön kokonaisuus on Porvoossa J. L. Runebergin kotimuseossa, koska se museoitiin jo 1880-luvulla.
Kirja alkaa 1600-luvulta ja ulottuu 1950-luvulle. Tuntuu siltä, että keittiömaailmassa on joka vuosisata tapahtunut jotakin merkittävää. Rautapadat tulivat käyttöön 1600-luvulla, kuparikattilat 1700-luvulla ja valurautaiset liesitasot 1800-luvulla. Perusteellinen muutos keittiöissä tapahtui 1950-luvun puolivälissä, jolloin sähköistymisen myötä sähköhellat, jääkaapit ja monenmoiset kodinkoneet yleistyivät. Muovi valloitti maailman. Keittiöesineistäkin alkoi tulla designtuotteita.
Kirjassa ei suinkaan käsitellä ainoastaan esineistöä, vaan paljon muutakin keittiöön liittyvää. Millaisia ruokia minäkin aikana syötiin, millaisia juomia juotiin. Mausteet. Keittiöpuutarhat. Kaupasta hankittavat tavarat. Tekstiilit. Palvelusväki. Keittokirjat.
Keittiöantiikkia-teoksen parasta antia ovat Katja Hagelstamin upeat valokuvat. Teksti jää hieman pirstaleiseksi, mutta monta pientä tiedonmurua sieltä saa kyllä poimittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti