PELO, RIIKKA: Kaikki elävä

Kustantaja: Teos 2019

Riikka Pelon Kaikki elävä -teos kertoo kaikista ympärillämme tapahtuvista tärkeistä ja ajankohtaisista asioista. Kertojia on kolme. On viisitoistavuotias koulukodin tyttö Aura, on paperiton kurdipakolainen Alan ja on Auran huoltajuudesta luopunut äiti Ellen.

Kirja alkaa Auran ja Saran lomamatkasta Litorinaan. Itseluottamusta uhkuvat tytöt uskovat olevansa kaikkien katseiden kohteena ja pystyvänsä mihin vain. Ohimennen tavatusta miehestä tulee heidän unelmiensa kohde, mutta Sara joutuu kokemaan haaveidensa väkivaltaisen murskautumisen.

Kotiin palaa Sara, joka peittää ahdistustaan esittämällä piittaamatonta kovista ja pomottamalla ympärilleen muodostunutta tyttöporukkaa. Hänen tekonsa vaikuttavat voimakkaasti Auran myöhempään elämään tuoden toisaalta surua, mutta toisaalta uuden sisällön.

Alan puolestaan kuuluu jesidikurdeihin, ikivanhaan uskonnolliseen ryhmään, jota on kautta aikain vainottu ja syrjitty. Alaninkin suvusta miespuolisia sukulaisia on tapettu, naisia raiskattu ja nuorukainen itse joutunut väkivallan kohteeksi. Hänellä on vain yksi toimiva käsi ja rinnassa tahdistin. Silti Suomi katsoo aiheelliseksi palauttaa hänet takaisin maahan, jossa ei ole enää sukulaisia eikä järjestynyttä yhteiskuntaelämää.

Minun kielelläni ei ole arvoa. Minun kokemuksellani ei ole arvoa. Minun perheelläni ei ole arvoa. Minun kansallani ei ole arvoa. Millään, mikä minulle on pyhää ja arvokasta, ei ole täällä arvoa. Meidän elämällämme ja kuolemallamme ei ole arvoa… Mutta tämä ei ole vain elämän ja kuoleman kysymys. On kysymys oikeudesta puhua. On kysymys oikeudesta tulla kuulluksi. Oikeudesta olla hyvän puolella ja vastustaa pahaa. On myös kysymys oikeudesta olla olemassa.

Auran ja Alanin tapaaminen on kahden pakomatkalla olevan nuoren suvantovaihe, mutta mitä sitten tapahtuu?  Miksi Aura on yhtäkkiä koomassa sairaalassa äitinsä ja ystäviensä tavoittamattomissa? Alan pelkää palauttamista kotimaahansa, mutta millainen hätä ahdistaa turvallisessa Suomessa asuvaa Auraa?

Kaikki elävä on kirja, jossa puhutaan paljon sanoista, kielestä ja puhumisesta. Onko kieli oikeasti yhdysside ihmisten välillä? Sekä Aura että Alan lakkaavat puhumasta, kun kukaan ei tunnu kuuntelevan heitä eikä uskovan heidän sanojansa. Kielenkääntäjä ja tulkki Ellenkin kokee kriisin keskellä sanojen puutteellisuuden ja riittämättömyyden.

Haluan olla olemassa. Haluan puhua. Haluan käyttää ääntäni. Mutta vaikka puhuisin lintujen kielellä, ja vaikka puhuisin jumalien kieltä, te ette kuuntele minua.

Lakkaan puhumasta ihmisten kieliä. Ainoa kieli, jota puhun on eläinten, lintujen, käärmeiden ja villien eläinten kieli. Olen heidän kanssaan samaa maata, yhtä vähäinen, ihmisten ja jumalien alapuolella. Mutta kielessä ovat minun jumalani läsnä. Se on maaperä, jolla astun, iho joka peittää minua, tätä lahonnutta, tuulien runtelemaa kesämajaa vankempi talo. Kieli ei ole vain minua itseäni varten, ei minun olemassaoloni syy, vaikka se onkin sen perusta.

Toinen vahvasti esillä oleva aihe on luonnon merkitys ihmiselle ja huoli sen tuhoutumisesta. Kirjan kaikilla kolmella päähenkilöllä on jokin tunnuseläin. Auralla se on susi, jollaiseksi hän tuntuu välillä hieman mystisesti muuttuvankin. Alan on lapsesta asti unelmoinut voivansa lentää kuin lintu ja hänen voimaeläimensä on yhteisön uskonnollisen palvonnan kohde riikinkukko. Ellen taas kantaa niin suurta syyllisyyden ja kelpaamattomuuden taakkaa, että se tuntuu kietoutuvan hänen ympärilleen mustekalan lonkeroiden lailla.

Pelon romaanilla on mittaa yli 600 sivua, mutta sen ei pidä antaa pelottaa. Kaunis kieli soljuu eteenpäin vaihtelevana niin tyyliltään kuin sommittelultaan, ihmiset ovat mielenkiintoisia ja joitakin kohtauksia seuraa kuin näytelmää (esimerkiksi remuisan tyttöporukan uhoamista metrovaunussa kaikkine v-sanoineen). Auran proosarunomaisia vuodatuksia olisi ehkä voinut hieman karsia sisällön siitä kärsimättä, mutta upea ja mieleenpainuva kirja tämä silti on.

Me olemme tämä kieli.

Me käymme tätä kamppailua kielestä.

Tämä kieli on hauras ja läpitunkematon.

Tässä kielessä on kaikki aika.

Tässä kielessä on tuleva ja mennyt.

Tässä kielessä on kaikkien aika.

Me olemme tässä kielessä nyt.

Oi, kieli!

Me tavoitamme toisemme tämän kielen pimeydessä.

Kieli on valoa.