NG, CELESTE: Olisi jotain kerrottavaa

Kustantaja: Gummerus 2020

Alkuteos: Everything I Never Told You (2014)

Suomennos: Sari Karhulahti

Vuonna 2019 Celeste Ng saavutti Suomessakin suurta suosiota teoksellaan Tulenarkoja asioita. Suosion imussa keväällä 2020 ilmestynyt Olisi jotain kerrottavaa on kirjailijan esikoisteos, ehkä jossain määrin omakohtaisia kokemuksia sisältävä kertomus rotukysymyksestä, vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista ja yksinäisyydestä.

Olisi jotain kerrottavaa -romaanin ensimmäinen lause on lähtökohta: Lydia on kuollut. Toukokuun kolmantena päivänä vuonna 1977 löytyy juuri kuusitoista vuotta täyttänyt kaunis, lahjakas ja tunnollinen Lydia Lee hukkuneena ohiolaisen kotitalon lähellä olevasta järvestä, mutta syytä voi vain arvailla. Lydia ei ole koskaan suostunut uimaan, joten onko hän rikoksen uhri? Onko hän tehnyt itsemurhan – ja jos on, niin miksi?

Alun jälkeen kertomus haarautuu kahteen aikatasoon. Menneisyys eli aika 1950-luvusta lähtien kertoo Leen perheen synnystä. James Lee on kiinalaistaustainen toisen polven amerikkalainen, joka lahjakkuutensa ansiosta on edennyt Harvardin yliopistossa luennoijaksi jo opiskeluaikanaan. Yksi opiskelijoista, hunajanvaalea Marilyn, tuntee ensi hetkestä lähtien vetoa häntä kohtaan.

Mistä tapahtumaketju alkoi? Äideistä ja isistä kuten kaikki muukin. Lyydian äidistä ja isästä ja heidän äideistään ja isistään. Siitä, että kauan sitten Marilyn katosi ja James haki hänet kotiin. Siitä, että Marilyn yritti ennen kaikkea erottua joukosta, ja siitä, että James yritti ennen kaikkea sulautua joukkoon. Siitä, ettei kummallakaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta onnistua.

James ja Marilyn menevät naimisiin aikana, jolloin seka-avioliitot ovat joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa vielä lainvastaisia. Muuallakin he herättävät kummastusta, jopa pilkkaa, mutta Marilyn ei pelkää rajojen rikkomista. Avioliitossaan hän ei suinkaan aio tyytyä perinteiseen kotiäidin rooliin, vaan suunnittelee jatkavansa opintojaan lääkäriksi asti. Vaan niinhän siinä käy, että kasvava perhe pakottaa Marilynin ainakin väliaikaisesti luopumaan haaveistaan.

Vanhimman tyttärensä Lydian kohdalla Marilyn haluaa ottaa vahingon takaisin. Hän kannustaa – tai pikemminkin patistaa – tyttöä jo pienestä pitäen kohti lääkärin uraa ja uudenlaista naiskuvaa. James taas toivoo Lydian saavan paljon ystäviä ja menestyvän sitä kautta. Muut lapset, esikoinen Nath ja iltatähti Hannah, tarkkailevat tilannetta sivusta vanhempien miltei unohtamina. Kukaan lapsista ei halua paljastaa, miten syrjittyjä ja kiusattuja he koulun ainoina kiinalaistaustaisina oppilaina ovat.

Lydia Lee erottui muista Middlewoodin lukion käytävillä, koska koulussa oli hänen lisäkseen vain yksi aasialaissyntyinen oppilas, hänen veljensä Nathan. Mutta ilmeisesti vain ani harva tunsi hänet hyvin.

Kirjan toisessa aikatasossa seurataan sitä, miten Leen perhe selviää Lydian kuoleman jälkeisestä ajasta. Repiikö suru sen hajalla? Nousevatko kauan vaietut kaunat pintaan? Keskustellaanko toisen sanoista ja käytöksestä tehdyistä tulkinnoista vai vaietaanko edelleenkin? Vai tutkiskellaanko rehellisesti omia tekoja ja haluja? Onnistuvatko perheen jäljelle jääneet jäsenet pääsemään lähemmäksi toisiaan?

Celeste Ng kuvaa erilaisuuden aiheuttamaa tuskaa tarkkanäköisesti, mutta samalla niin kauniisti ja ymmärtäväisesti, että lukeminen ei käy liian raskaaksi. Henkilöitä kohtaan tuntee välillä myötätuntoa ja välillä ärtymystä eli heissä on moniulotteisuutta ja puolia, jotka paljastuvat vasta tarinan edetessä. Lydian taistelu oman paikan löytämiseksi ei sekään ole ihan sellainen kuin lukija ehkä luulee.