KOSTET, JENNA: Linnunluisia

 Kustantaja: Aula & Co 2020

Linnunluisia-romaanin ensimmäinen luku paljastaa, että eräs nainen on kuollut – joko hukkunut tai hukutettu, ja että paikalla on ollut kaksi muuta ihmistä. Varsinainen kertomus alkaessa tästä tapauksesta on kulunut kolme vuotta.

Nuori Mikael kertoo minämuodossa elämänsä käännekohdaksi muodostuvasta kesästä. Hän on suorittanut kandintutkinnon ja on pitkästä aikaa valmis lomailemaan ulkosaaristossa äitinsä perintömökillä. Nyt Mikael tutustuu ensi kertaa läheisesti ikätoveriinsa Matildaan, joka elelee yksinään rapistuvassa naapurimökissä, viettää päivät pitkät luonnossa, ymmärtää lintujen puhetta ja tietää kaiken uponneista laivoista ja hukkuneista merimiehistä.

Nuorten välit muuttuvat koko ajan lämpimämmiksi, mutta suhde on pidettävä salassa. Saaren asukkaat kaihtavat omituisena pitämäänsä Matildaa ja nimittelevät tätä noidaksi ja huoraksi. Myös Mikaelin perhe suhtautuu tähän omituisen torjuvasti ja vihamielisesti. Mikaelilta salaillaan selvästikin jotain, mutta mitä?

On lapsuuden saari ja aikuisuuden saari. Ne alkavat loitontua toisistaan, enkä enää tiedä kumpaan kuulun. Olen ollut saaresta liian kauan poissa, mutta nyt, kun olen tullut takaisin, tunnen olevani kotona. Ehkä minusta tulee samanlainen kuin äidistä, ja aina vain palaan saareen, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.

Mikaelin isä Jouko puolestaan kelaa samaan aikaan ajatuksissaan elämäänsä yhä kauemmas taaksepäin, kohti hetkeä josta kaikki alkoi. Turun yliopistossa lintutieteilijänä toimiva Jouko joutuu jatkuvasti havainnoimaan ja valokuvaamaan lintuja ulkosaaristoa myöten, mutta lintujakin voimakkaammin häntä vetää sinne unohtumaton nainen, villi luonnonlapsi Rebekka.

Hän ei ollut ajatellut Rebekkaa vuosiin, mutta nainen oli ollut koko ajan jossakin, pehmeänä muistona mielen reunamilla. Silloin tällöin Jouko oli nähnyt naisen saaressa tyttärensä kanssa. Pienen mustatukkaisen noidan. Linnunluisen Rebekkan ja lokit, jotka kaartelivat rapistuneen mökin yläpuolella kuin vahtikoirat.

Miksi Jouko on naimisissa Eijan eikä Rebekkan kanssa? Avioliitto vaikuttaa taakalta, väärältä valinnalta kummankin taholta, vaikka kaksi lastakin on syntynyt. Eija vajoaa toistuvasti lamaannuttavaan masennukseen, joka keväisin vaihtuu kuumeiseksi kaipuuksi päästä taas saarelle ja syksyllä yhtä kiihkeäksi haluksi paeta takaisin kaupunkiin. Aavisteleeko hän miehensä yhä kaipaavan Rebekkaa? Mitään ei asiasta kuitenkaan puhuta.

Linnunluisia-romaanin kieli on herkkää, kaunista ja kuvailevaa. Tunnelma on hieman mystinen – ehkäpä lokit todellakin ovat sanansaattajia tajunnan tuolta puolen ja jotkut ihmiset muita valmiimpia sanomaa vastaanottamaan. Saariston luonto on ankara ja karu, meri petollinen ja suolaiset tuulet raastavia. Ne vaativat ihmisiltä paljon, mutta voivat myös antaa paljon takaisin.

Mä haluan meren, jota vasten voin huutaa, lokit, joiden kanssa voin kirkua, tuulen, jonka kanssa voin juosta kilpaa. Haluan sateen kasvoilla, ukkosen, jäästä kankean ruohikon tammikuussa, muuttolinnut, kyykäärmeet, auringon lämmittämän kallion, katajanmarjojen tuoksun, kanervaniityn. Ne mä haluan…

Turun yliopistosta kansatiede pääaineenaan valmistunut Jenna Kostet (s. 1984) on aina rakastanut tarinoita ja tarinoiden kertomista, mikä näkyy kyllä Linnunluisia-teoksessakin. Nuorille aikuisille suunnatun esikoisteoksensa Lautturi Kostet julkaisi vuonna 2014, minkä jälkeen on ilmestynyt aikuisten dekkari Marrasyöt ja romaani Pikimusta, sysipimeä sekä lasten kuvakirja Ilon Milli ja pelon Mölli, johon on ilmestymässä syksyllä jatko-osa Milli, Mölli ja surunmaalaaja.