Kustantaja:
Like 2019
Alkuteos:
The Golden Legend
Suomennos: Kirsi Luoma
Kultainen legenda
sijoittuu Pakistaniin, ”Puhtaiden maahan”. Puhdas maa se ei kylläkään ole, vaan täynnä väkivaltaa ja korruptiota. Erityisesti kristityt joutuvat pelottelun ja
vainon kohteiksi, mutta muslimien eri ryhmittymätkin taistelevat toisiaan
vastaan. Poliisit ovat väkivaltaisia ja lahjottavissa.
”Varsinaisia pyhiä
miehiä!” Massud oli kerran sanonut. ”Ei se vielä mitään, etteivät he hyväksy
muita uskontoja. Joskus tuntuu, että islamilainen uskonoppinut julistaisi jopa
itsensä uskonluopioksi, jos hän lukisi omaa teksitään pantuna jonkun toisen
uskonoppineen nimiin.”
Kirjan keskiössä on kaksi perhettä. Arkkitehdit Massud ja
Nargis ovat lapsettomia. He ovat islaminuskoisia, mutta heidän unelmanaan on
maailma, jossa kaikki uskonnot elävät sovussa keskenään. Omistamalleen pienelle
saarelle he alkavat suunnitella eräänlaista Paratiisia, jossa olisi puutarhojen
keskellä vierivieressä moskeija, kirkko ja hindutemppeli. Avajaisten jälkeen moskeijassa
tapahtunut veriteko keskeyttää rakennustyöt ja saari jää hylättynä rapistumaan.
Massud ja Nargis osoittavat avarakatseisuuttaan myös ottamalla
palvelukseensa kristityn pariskunnan, Gracen ja Lilyn. He rahoittavat näiden
talon, Lilyn riksataksin ja perheen tyttären Helenin opiskelun. Kun Grace joutuu
muslimimiehen murhaamaksi, on vain Massudin ja Nargisin ponnistelujen ansiota,
että murhaaja ylipäätään joutuu oikeuteen.
Pitkän suruajan jälkeen Lily rakastuu, mutta kohde on niin
epäsopiva kuin olla voi: naapurissa asuvan imaamin leskeksi jäänyt Aysha-tytär.
Ayshan islamilaiseen militanttiryhmittymään kuulunut mies kuoli amerikkalaisten
ohjusiskussa ja samalla perheen Billu-poika menetti molemmat jalkansa. Kuinka
”pyhän marttyyrin” lesken ja kristityn miehen välisellä rakkaudella olisi
pienintäkään mahdollisuutta?
Suru kohtaa Nargisia, kun Massud kuolee harhaluotiin
amerikkalaisen miehen ja parin nuoren välisessä tulitaistelussa. Amerikkalainen
ei taida olla sen paremmin diplomaatti kuin CIA:n edustajakaan, mutta
Yhdysvallat vaatii painokkaasti hänen palauttamistaan kotimaahan. Erilaista
hyötyä ja palvelustakin tarjotaan. Nyt on Pakistanin viranomaisilla sopiva
hetki ottaa käyttöön sharia-laki: uhrien omaiset ilmoittavat oikeudessa
antavansa syylliselle anteeksi ja saavat vastineeksi verirahaa. Nergis ei tätä
haluaisi, mutta hänen menneisyyteensä liittyy kohtalokas salaisuus.
Joukkoon liittyy vielä yksi henkilö. Imran on Kashmirissa
nähnyt sen brutaalin ja järjettömän väkivallan, jota intialaiset sotilaat kohdistavat
paikalliseen väestöön. Sissikoulutuksessa pakistanilaisella leirillä Imran kuitenkin
toteaa, ettei väkivalta ole hänen tiensä. Hän pakenee ja yrittää piiloutua
entisiltä ryhmäläisiltään. Massudin ampumistapauksen yhteydessä hän silti
haluaa luovuttaa verta miehen pelastamiseksi.
Lopulta ollaan tilanteessa, jossa kaikki räjähtää käsiin.
Lilyn ja Ayshan suhteesta levitetyt juorut johtavat hyökkäykseen kristittyjä
kohtaan. Poliisin Nergisiin kohdistamat painostuskeinot käyvät yhä raaemmiksi.
Aikakauslehdessä työskentelevää Heleniä epäillään islaminvastaisen artikkelin
kirjoittamisesta. Imranin avulla Helen ja Nergis onnistuvat pakenemaan omalle saarelleen
ja kokemaan edes hetken paratiisinomaista rauhaa. Todellisuus tavoittaa heidät
ennen pitkää, mutta loppuun jää salaperäisenä loistava toivon säde.
Kultainen legenda -romaanissa silmitön
väkivalta toistuu toistumistaan. Niin monta kuollutta, niin monta loukkaantunutta,
niin monta pahoinpideltyä, niin monta kadonnutta. Niin paljon vihaa, niin
paljon kyyneleitä. Mutta siinä on myös paljon rakkautta. Viatonta, uskollista
ja hellää rakkautta. Sen lisäksi Kultainen
legenda on kirjoitetun sanan ylistys. Vanhasta kirjastosta siirretään
islamilaisen osaston kirjat uuteen rakennukseen ihmisketjussa kunnioittavasti käsin
ja rikki viillellyn vanhan kirjan sivut korjataan kultalankaompelein.
Kultaiset saumat risteilevät tuhanteen
suuntaan. Kirja on ommelten vuoksi puolta paksumpi kuin ennen, ja sivut
harittavat hieman. Ensimmäistä kertaa historiassa kaikilla maailman
kansoilla on yhteinen nykyisyys… Hän lukee ensimmäisen
sivun ensimmäiset sanat, kirjan aloittavan mietelmän. Hän nostaa katseensa ja
seisoo paikallaan kuulostellen, odottaa jonkun tulevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti