Kustantaja:
Tammi 2018
Alkuteos:
Seven Days of Us
Suomennos: Karoliina Timonen
Birchin perheen vanhin tytär, 32-vuotias Olivia, on
palaamassa Englantiin Afrikasta, jossa on työskennellyt kuolettavaa
haag-virusta sairastaneiden parissa. Emma-äiti hössöttää ja touhuaa, koska
tytär on palaamassa sopivasti juuri joulun aikaan. Ei haittaa, että koko perhe
joutuu olemaan karanteenissa mahdollisen tartuntariskin takia – Emman rakkaassa
sukukartanossa tulee monen vuoden tauon jälkeen olemaan koko perhe koolla perinteistä
nauttimassa.
Olivian isä Andrew ja pikkusisko Phoebe eivät ole kovin
innoissaan. Andrew miltei pelkää Oliviaa, tämän totisuutta ja
maailmanparantajan asennetta. Tosiasiassa Andrew saattaakin olla kateellinen
tyttärelleen, koska tämä voi toteuttaa unelmiaan ja kokea jännitystä. Andrew
itse joutui luopumaan sotakirjeenvaihtajan urastaan perheen alkaessa kasvaa.
Hän ei koskaan oikein
tiennyt, mitä sanoa vanhemmalle tyttärelleen Olivialle. Tällä oli kiusallinen
tapa katsoa häntä kuolemanvakavana ja hituisen inhoavana, kuin tytär olisi
nähnyt suoraan hänen sieluunsa ja huomannut sen puuttuvan.
Phoebelle viikko merkitsee harmittavaa taukoa bilettämisessä
ja juuri kosineen George-sulhasen tapaamisessa. Phoebe on perheen hemmoteltu
kuopus ja onnistuu lirkuttelemaan etenkin isältään melkein mitä vain. Niin
itsekeskeinen hän ei ole, etteikö itsekin ymmärtäisi ajatusmaailmansa usein
olevan lapsekas ja pinnallinen. Olivia tuntuu joka suhteessa kovin
ylivoimaiselta.
Olivian läsnäolo teki
hänet aina hermostuneeksi, ja tänä vuonna äidin palvoessa siskoa pyhimyksenä
(jollainen hän tietenkin oli) kaikki oli varmasti vielä vaikeampaa. Miksi
Olivian piti pilata kaikki hauska paheksuvine mulkaisuineen? Vain koska oli
niin yhteiskunnallisesti valveutunut ja pakkomielteinen Afrikasta. Phoeben
kurkku tuntui kireältä, siellä oli muodostumassa liian myöhään ja haparoiden
sopiva vastaus. Sen verran sivaltava, että Olivia heräisi huomaamaan, kuinka
alentava saattoi olla – ja kuinka hänellä, Phoebella, oli enemmän ulkonäköä,
kihlasormus nimettömässä, trendikäs työ, vilkas sosiaalinen elämä ja tosi
paljon Instagram-seuraajia.
Viikosta tulee odottamattoman värikäs. Kaikilla
perheenjäsenillä on salaisuuksia, joita eivät haluaisi paljastaa (ainakaan
vielä tässä vaiheessa), mutta jotka kaikki tietenkin paljastuvat mitä sopimattomimmissa
tilanteissa. Paljastuu avioliiton ulkopuolinen lapsi. Paljastuu vakava sairaus.
Paljastuu kumppanin mahdottomuus. Toki on myös hyviä salaisuuksia: rakkautta,
alkava uusi elämä.
Loppujen lopuksi salaisuuksista luopuminen tekee perheelle
hyvää. Sisarukset löytävät nuoruusvuosien läheisyyden. Aviopuolisot lähentyvät
taas toisiaan, kun kumpikin saa purettua pois mieltä kalvavan kaunan ja väärät
käsitykset. Lapset huomaavat olevansa vanhemmilleen yhtä rakkaita. Vaikeuksia
päin käydään yhdessä rintamassa, toinen toistaan tukien ja lohduttaen.
Viikko on pitkä aika
-romaani on hyvin kirjoitettu perinteinen lukuromaani, jossa käsitellään myös
vaikeita asioita. Juoni on taitavasti rakennettu ja sisältää juuri sopivan
määrän sattumia ja yllätyksiä. Kertojina toimivat Olivia, Phoebe, Emma, Andrew
ja biologista isäänsä etsivä amerikkalainen Jesse. Näin tapahtumiin saadaan
useampi näkökulma ja ihmisistäkin paljastuu useampia puolia. Turhaan
sentimentaalisuuteen ei sorruta, vaan monia asioita käsitellään hieman
ironisesti. Ihmisten pelot, joskus järjettömät, tulevat hyvin esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti