Kustantaja: Siltala 2018
Mika Esaias Viitanen oli iäkkäiden vanhempien lapsi ja jäi
täysorvoksi kahdeksantoistavuotispäivän
Oman elämänsä epävarmuutta helpottaakseen Esaikasella on
tapana toimettomina hetkinään tai yksitoikkoisten rutiinien parissa uneksia olevansa
venäläisen terästehtaan työläinen Pavel Pavlovitš Makarov Tšeljabinskissä.
Hänellä on vaimo ja pieni poika. Palkittuna työntekijänä hänellä on
etuoikeuksia, esimerkiksi mahdollisuus lomamatkaan perheensä kanssa. Pavelin
elämä on turvallista ja järjestelmällistä.
Sitten Esaiaksen elämässä tapahtuu täydellinen muutos. Hänelle
vinkataan, että kansainvälinen viestintäjätti Wilsson etsii palvelukseensa
”lauman pidetyimpiä yksilöitä”, joista sitten testien (aika erikoistenkin)
avulla valitsee suosikkinsa. Viidensadan hakijan joukosta valikoituu kolme, joiden joukossa Esaiaskin yllättäen on. Valitut sijoitetaan Storytelling-osastolle,
jonka tehtävänä on manipuloida some-keskustelua myönteisessä hengessä. Kaikkiin
suurta yleisöä kuohuttaviin uutisiin on etsittävä positiivista näkökulmaa,
hopeareunaa. Esaias on kirjallisuudentuntemuksensa ansiosta tässä hyvä, saa
kiitosta ja bonusta muutenkin tuntuvan palkan päälle.
- Aika monet ovat huolissaan Suomen
tulevaisuudesta. Sen sijaan että epävarmuus kanavoituisi yrittämiseen, väki
riitelee sosiaalisessa mediassa ja nousee toinen toistaan vastaan jo
kaduillakin… Heikentynyt mielenterveys puolestaan painaa taloudellista
toimeliaisuutta. Taloudelliseen kasvuun ja innovaatioihin tarvitaan
tunne-elämältään vahva ja tasapainoinen kansa. Itse asiassa tutkimuksissa on
havaittu, että henkinen hyvinvointi kasvattaa BKT:tä. Mutta kuinka epävarmuutta
heikosti kestävän kansan stressinsieto ja luottamus tulevaisuuteen saataisiin
taloudellisen kasvun vaatimalle tasolle?...
- Viestintä on
keskeinen epävarmuuden tunteeseen vaikuttava ja henkistä hyvinvointia
vahvistava tekijä.
Wilssonin toiminta on täysin salaista eivätkä eri osastojen
työntekijätkään saa puhua asioista keskenään. Esaiksen tiimi eli positiimi
sentään tapaa joskus vapaa-ajallakin ja jotain tapahtuu Esaiaksen ja
salaperäisen Alinan välillä. Esaias alkaa tutkia salaa Wilssonin
organisaatiorakennetta ja työtovereitaan. Kaikki ei ole ollenkaan sitä, miltä
näyttää.
Siperian unet
-romaanissa on scifin piirteitä. Ajallisesti ollaan edetty noin kymmenen vuoden
päähän tulevaisuuteen. Pohjois-Karjalassa kerrostalot autioituvat ja
kouluopetus hoidetaan etätyönä – sentään vielä todellisen ihmisen voimin eikä
itseohjautuvan tietokoneen avulla. Etelässä turvallisuuspartiot ja muurit
suojelevat rikkaiden asuinalueita. Ilmapiiri on negatiivinen ja jopa uhkaava,
yhteiskunnan rakenteet natisevat. Yrittävätkö positiimille suunnatut tehtävät
todella parantaa tilannetta vai onko niillä aivan muu tarkoitus?
…koko todellisuuden
käsite on ihmisen luomus, jonka tarkoituksena on lobata omaa uskomus- ja
kokemusmaailmaa taistelussa muita uskomus- ja kokemusmaailmoja vastaan…
Totuudesta puhuttaessa oletetaan, että on olemassa eräänlainen kaikille
yhteinen metatodellisuus. Se on bluffia, Esaias. Se, niin kuin kaikki muutkin
abstraktiot, on syntynyt palvelemaan ihmisen valtapyrkimyksiä.
Siperian unia on
jännittävä, hauska ja ajatuksia herättävä katsaus yhteiskuntaan, jossa
viestintää käytetään häikäilemättä tarpeeksi maksukykyisten tahojen eduksi.
Kaikkien ei odotetakaan uskovan valeuutisia, mutta niillä saadaan kuitenkin
horjutettua ihmisten uskoa siihen, mitä ovat siihen asti pitäneet
totuutena.
Taina Haahdelta (s. 1960) on ilmestynyt kolmetoista
romaania, joista neljä on suunnattu nuorille. Ennen vapaaksi kirjailijaksi
ryhtymistään Haahti työskenteli yli kymmenen vuotta kansainvälisillä
sijoitusmarkkinoilla, ensin treiderinä ja sitten johtotehtävissä. Vuosina
2005-2016 hän toimi neuvonantajana ruotsalaiselle kestävän kehityksen
konsulttiyritykselle.
PS. Kirjan fontti on totuttua pienempää, mikä saattaa karsia
lukijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti