Kustantaja:
Tammi 2018
Alkuteos:
Manhattan Beach
Suomennos: Helene Bützow
Vuosi 1934 New Yorkissa. Irlantilaistaustainen Kerriganin
perhe on rahapulassa, joten Eddie-isä yrittää hyödyntää erikoisominaisuuksiaan eli
huomaamattomuuttaan ja hyvää muistiaan ja tarjoaa palveluitaan ”silmänä ja
korvana” eri tahoille, myös mafiapiireille. Pieni Anna on isän tyttö, joka saa kulkea
mukana tämän solmiessa kontaktejaan. Kotona ollessaan Anna omistautuu
huolehtimaan Lydiasta, kauniista pikkusiskostaan. Lydia ei pysty istumaan
tukematta eikä puhumaan, mutta saattaa silti ymmärtää Annan hänelle
kuiskuttelemia salaisuuksia.
Joka kerta kun Anna
siirtyi isänsä maailmasta äidin ja Lydian maailmaan, oli kuin hän olisi päässyt
vapaaksi yhdestä elämästä ja saanut tilalle merkityksellisemmän. Ja kun Anna
palasi isänsä luo, liikkui hänen kanssaan käsi kädessä kaupungin keskustassa,
hän karkotti mielestään äidin ja Lydian, unohti heidät usein aivan kokonaan.
Hän kulki edestakaisin, syvemmälle – yhä syvemmälle – kunnes ei tuntunut olevan
enää ainoatakaan paikkaa johon hän vielä voisi yltää. Mutta aina löytyi uusia.
Anna ei ollut koskaan päässyt pohjaan asti.
Käänteentekevä on tapaaminen Manhattan Beachilla yökerhopomo
Dexter Stylesin upeassa merenrantahuvilassa, sillä sen jälkeen isä ei enää ota
12-vuotiasta Annaa mukaansa. Tyttären suhde isään viilenee vähitellen katkeruudensekaiseksi
ylimielisyydeksi – ja sitten isä häipyy. Ei selityksiä, ei yhteydenottoja. Annan vastuulle jää äidin ja sisaren
elatuksesta huolehtiminen, sillä tanssijanurasta Lydian vuoksi luopunut äiti ei
paljon tienaa hattuja koristelemalla.
Toinen maailmansota on nyt koskettanut myös Yhdysvaltoja.
Brooklynin telakalla korjataan vaurioituneita laivoja ja rakennetaan uusia. Miehet
lähtevät sotaan ja naisia tarvitaan miehisissä tehtävissä kuten hitsaamisessa
ja niittaamisessa. Yhdeksäntoistavuotias Anna Kerrigan pääsee mittaamaan pieniä
laivaan meneviä osia, mutta häntä ei tyydytä työ joka rutiininomaisuudestaan
huolimatta vaatii jatkuvasti suurta keskittymistä. Hän on nähnyt satamassa
sukeltajia harjoittelemassa ja alkanut unelmoida pääsevänsä itsekin
sukeltamaan. Miten saada päättäjät vakuuttumaan siitä, että naisellakin on sukeltajan
työhön tarvittavaa rohkeutta, voimaa ja harkintakykyä?
”Meillä on tänä aamuna ongelmamme”, luutnantti sanoi sievistellen.
”Mutta voin ilokseni sanoa, että meillä on täällä kaksi poikaa, jotka ovat
synnynnäisiä sukeltajia.”
”Sir, toinen on Kerrigan”, Marle huusi tuulen yli.
Anna oli äärimmäisen uupunut mutta tiesi, ettei unohtaisi inhonsekaista
kauhua luutnantin lapsekkailla kasvoilla. Luutnantti tuijotti sukelluspenkkiä
suu auki ja päätään pudistellen.
”Ei”, Axel sanoi ”Ei, ei” Ja sitten: ”Kumpi?”
Eräänä päivänä Anna lähtee työtoverinsa kanssa yökerhoon,
vaikkei juhlimista normaalisti harrastakaan. Siellä hän törmää jälleen Dexter
Stylesiin. Äkisti syttyvä molemminpuolinen kiihko vie Annan ja Dexterin
mennessään, vaikka he yrittävätkin salata suhdettaan. Dexter nimittäin on
saanut puolisokseen vaikutusvaltaisen pankkiirin tyttären sillä ehdolla, ettei
ole koskaan tälle uskoton.
Egan on tehnyt valtavasti pohjatöitä tutustuessaan moneen
erilaiseen aihealueeseen, mutta niinpä lukija saakin varsin elävän kuvan 1930-
ja 1940-lukujen New Yorkista. Pääsemme sukeltamaan meren pohjaan Annen kanssa
ja kokemaan hengenahdistusta vaaratilanteissa. Pääsemme paheelliseen
yökerhoympäristöön, jossa viski virtaa. Tutustumme mafiapiirien maailmaan,
missä sanat eivät merkitse sitä mitä luulisi. Seuraamme kauppalaivaston
merimiesten koettelemuksia sukellusveneiden vaaniessa uhriaan.
Manhattan Beach on
kieleltään runollinen ja juoneltaan lähes trillerimäisen jännittävä. Annan isän
kohtalo: elossa vai kuollut? Annan taistelu: pääseekö sukeltajaksi ja miten
selviää, jos pääsee? Annan ja Dexterin suhde: pysyykö salassa ja mitä tapahtuu,
jos se paljastuu? Kaikki osapuolet pyrkivät toimimaan oikein ja muita ajatellen,
mutta voivat silti päätyä kohtalokkaisiin ratkaisuihin. Sisukas Anna selvittää
tiensä, mutta vihkisormusta tarvitsisi hänkin voidakseen elää modernin naisen
itsenäistä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti