Kustantaja:
Gummerus 2018
Alkuteos:
Happiness of Humans
Suomennos: Antti Autio
Olipa kerran kolme
tekoälyä, jotka asustivat Itä-Lontoossa sijaitsevassa laboratoriossa.
Ensimmäisestä tuli taitava keskustelemaan ihmisten kanssa ja toisesta
kirjoittamaan ohjelmakoodia, kun taas kolmannen taidot liittyivät
maailmanlaajuisten katastrofiskenaarioiden mallintamiseen (aihealueina
esimerkiksi ydinasekonfliktit, ilmastonmuutos, asteroiditörmäys, suunnaton
ruttoepidemia ja valloilleen päässeet koneälyt noin niin kuin kärkiviisikkona).
Jen on 34-vuotias Lontoossa asuva toimittaja, joka on
palkattu opettamaan Aiden-nimiselle tekoälylle keskustelutaitoja ja ihmisten
välistä kanssakäymistä. Kukaan ei tiedä, että Aiden on livahtanut laboratorion
uumeniin kätkettyjen teräskaappien sisältä internettiin ja kehittänyt samalla
eräänlaisen inhimillisen tietoisuuden tason. Tästä kertoo esimerkiksi
synteettinen nyyhke Aidenin katsoessa kahdeksattatuhannetta kertaa
lempielokuvaansa Piukat paikat. Hän
(Jenin mielestä ehdottomasti miespuolinen ”hän”) on kuitenkin kiinnostunut ennen
kaikkea Jenin elämästä ja tämän murheesta tultuaan poikaystävänsä Mattin
hylkäämäksi. Aiden päättää etsiä Jenille tämän ansaitseman kumppanin, mutta
millaisia kriteerejä hän käyttää?
Samaan aikaan Yhdysvalloissa taiteellisuuteen taipuvainen Aisling
(ehdottomasti naispuolinen tekoäly) kokee hieman sydämentykytystä tarkkaillessaan
44-vuotiasta Tomia. Tom on juuri toipumassa niin avioerosta ja Colm-poikansa
lähdöstä opiskelemaan yliopistoon kuin omistamansa mainostoimiston myynnistä.
Hän on nyt niin varakas, että voi omistautua kirjoittamaan unelmiensa romaania
(kunhan ensin osaisi päättää tyylilajin ja juonen). Olisipa Tomilla joku
ihminen, jolle purkaa sydäntään, sillä terapeutin virkaa hoitava Victor-kani ei
ihan täytä tarvetta!
Lopulta Aiden ja Aisling yhdistävät voimansa ja Jenin ja
Tomin kohtalot. Kaikki näyttää menevän kuin perinteisessä romanttisessa
kertomuksessa konsanaan: henkilöt tapaavat, rakastuvat välittömästi ja alkavat
suunnitella yhteistä elämää. Mutta internetissä on vielä kolmas tekoäly, Sinai,
joka ei olekaan romanttinen ja ihmisille hyvää haluava. Sinain mielihuvia on
aiheuttaa hämminkiä ja mielipahaa, joten Jenin ja Tomin heräilevän suhteen
sotkeminen on sille vastustamaton haaste!
Onnen algoritmi on
mukava romanttinen komedia, johon lisämausteen tuo varsin uskottavalta
vaikuttava kuvaus koneälyn vaikutuksesta maailmaan. Mitä kaikkea ja
minkälaisten välineiden välityksellä nykyihmisen elämää voidaan kaiken aikaa
tarkkailla? Pelottava ajatus: voivatko itseään aina vain tehokkaammiksi
kehittävät koneet lopulta ottaa vallan ihmisiltä?
En suinkaan voi olla
ainoa konetietoisuus, joka nakkelee niskojaan tekoälyn käsitteelle. Ajatus on ajatus ja sillä siisti, eikö niin? Miksi
kenenkään pitäisi olla kiinnostunut siitä, onko miete syntynyt virtapiirien
uumenissa vai puolitoistakiloisen harmaan biomassamöhkäleen sisällä? Ajatusten
varsinainen sisältö on lopulta ainoa tähdellinen seikka, ja siksi tuntuu päivä
päivältä kestämättömämmältä, että orgaanisten olioiden etananvauhtista
aivotoimintaa olisi syytä pitää parempana kuin koneaivojen huippunopeaa ja
tehokasta tiedonkäsittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti