Kustantaja: Gummerus 2019
Freelance-toimittaja ja kirjallisuudenopiskelija Nora
rakastaa kaikkea englantilaista, etenkin viktoriaanisen ajan kirjailijoita
(Keats, Shelley, Byron), romantiikan ajan taidetta (Henry Fuseli) ja nykyhetken
komisarioita (Morse, Lewis). Englantiin hän ei ole koskaan uskaltanut
matkustaa, koska on pelännyt pettyvänsä. Pikkusisko Helin häistä hän ei voi
kieltäytyä.
Nora ei oikein pysty tunnustamaan itselleenkään, että tuntee
kaunaa Heliä kohtaan. Pulppuava ja tunteissaan estoton Heli on lapsuudesta asti
ollut huomion keskipisteenä ja nyt hän on saamassa kaiken, mistä Nora on vain
haaveillut: prinsessapäivän, aristokraattisen aviomiehen, kartanon Englannin
maaseudun sydämessä, satakielet ja salaiset puutarhat.
Englanti ei onneksi tuota pettymystä sateisena ja
sumuisenakaan. Helin sulhanen Mark on komea ja kohtelias, Oxfordin
houkuttelevat kirjastot tavoitettavissa ja sukukartano juuri oikeanlainen.
Kartano oli juuri
sellainen, millaiseksi kuvittelin kaikkien goottilaisten romaanien
tapahtumapaikat. Se oli synkkä, ylväs ja eristyksissä. Saatoin nähdä mielessäni
ukonilman lyövän maahan kumpuilevilla laidunmailla kartanon takana ja
ikkunoissa varjojen lailla liikehtivät, menneiden vuosisatojen aaveet… Nämä
ihmiset kuuluivat sukuun, joka oli vanhempi kuin Suomen tasavalta.
Kaikki kartanon asukkaat eivät ota Nora vastaan avosylin.
Helin tuleva anoppi on kolea ja vanha hovimestari valmis Transilvaniaan.
Onkohan runsaasti tatuoitu ja huppari-farkut-maiharit-linjaa harrastava nuori
nainen liian poikkeava sopiakseen sukuun? Kun kännykän soittoäänikin on
Danzigia…
En tiedä, millaiseksi
olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani
aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin
leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti
todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin
puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva.
Varsin pian utelias ja tahdittomuuteen asti suorasukainen
Nora on onkinut esille suvun salaisuuden: Markin vanhempi veli James on yli
kymmenen vuotta aiemmin kadonnut jäljettömiin. Kuollut? Suljettuna johonkin
parantolaan? Päättänyt hylätä kotinsa ja perheensä ja lähtenyt pois? Noran
mielikuvitus käy ylikierroksilla.
Hieman Noran salapoliisintyötä häiritsee komea puutarhuri
Matthew, jonka pelkkä kosketus lähettää sähköisiä värähdyksiä pitkin olemusta. Toisenlaista
värinää aiheuttaa yliopistolla nuori kirjallisuudentutkija Dorian, jonka kanssa
on autuaallista keskustella kummallekin rakkaiden kirjailijoiden elämästä ja
etenkin kuolemasta.
Englantilainen
romanssi on aivan häpeilemättä perinteinen viihderomaani eli romantiikkaa
ja jännitystä. Se on kuitenkin hyvä lajityyppinsä edustaja, sillä sekä
romanttisia kuvioita että jännityskäänteitä pyöritellään pilke silmäkulmassa. Huumoria
löytyy sanailuista, tilanteista ja henkilöhahmoista, etenkin yrmystä Norasta.
Toisaalta Meron esikoisromaani on mukava tietoisku Englannin viktoriaanisen
ajan kirjailijoista ja taiteesta. Kepeää ja vetävää luettavaa teekupposen ja
skonssien ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti