29.4.2019

MERO, NIINA: Englantilainen romanssi


Kustantaja: Gummerus 2019

Freelance-toimittaja ja kirjallisuudenopiskelija Nora rakastaa kaikkea englantilaista, etenkin viktoriaanisen ajan kirjailijoita (Keats, Shelley, Byron), romantiikan ajan taidetta (Henry Fuseli) ja nykyhetken komisarioita (Morse, Lewis). Englantiin hän ei ole koskaan uskaltanut matkustaa, koska on pelännyt pettyvänsä. Pikkusisko Helin häistä hän ei voi kieltäytyä.

Nora ei oikein pysty tunnustamaan itselleenkään, että tuntee kaunaa Heliä kohtaan. Pulppuava ja tunteissaan estoton Heli on lapsuudesta asti ollut huomion keskipisteenä ja nyt hän on saamassa kaiken, mistä Nora on vain haaveillut: prinsessapäivän, aristokraattisen aviomiehen, kartanon Englannin maaseudun sydämessä, satakielet ja salaiset puutarhat.

Englanti ei onneksi tuota pettymystä sateisena ja sumuisenakaan. Helin sulhanen Mark on komea ja kohtelias, Oxfordin houkuttelevat kirjastot tavoitettavissa ja sukukartano juuri oikeanlainen.

Kartano oli juuri sellainen, millaiseksi kuvittelin kaikkien goottilaisten romaanien tapahtumapaikat. Se oli synkkä, ylväs ja eristyksissä. Saatoin nähdä mielessäni ukonilman lyövän maahan kumpuilevilla laidunmailla kartanon takana ja ikkunoissa varjojen lailla liikehtivät, menneiden vuosisatojen aaveet… Nämä ihmiset kuuluivat sukuun, joka oli vanhempi kuin Suomen tasavalta.

Kaikki kartanon asukkaat eivät ota Nora vastaan avosylin. Helin tuleva anoppi on kolea ja vanha hovimestari valmis Transilvaniaan. Onkohan runsaasti tatuoitu ja huppari-farkut-maiharit-linjaa harrastava nuori nainen liian poikkeava sopiakseen sukuun? Kun kännykän soittoäänikin on Danzigia…

En tiedä, millaiseksi olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva.

Varsin pian utelias ja tahdittomuuteen asti suorasukainen Nora on onkinut esille suvun salaisuuden: Markin vanhempi veli James on yli kymmenen vuotta aiemmin kadonnut jäljettömiin. Kuollut? Suljettuna johonkin parantolaan? Päättänyt hylätä kotinsa ja perheensä ja lähtenyt pois? Noran mielikuvitus käy ylikierroksilla.

Hieman Noran salapoliisintyötä häiritsee komea puutarhuri Matthew, jonka pelkkä kosketus lähettää sähköisiä värähdyksiä pitkin olemusta. Toisenlaista värinää aiheuttaa yliopistolla nuori kirjallisuudentutkija Dorian, jonka kanssa on autuaallista keskustella kummallekin rakkaiden kirjailijoiden elämästä ja etenkin kuolemasta.

Englantilainen romanssi on aivan häpeilemättä perinteinen viihderomaani eli romantiikkaa ja jännitystä. Se on kuitenkin hyvä lajityyppinsä edustaja, sillä sekä romanttisia kuvioita että jännityskäänteitä pyöritellään pilke silmäkulmassa. Huumoria löytyy sanailuista, tilanteista ja henkilöhahmoista, etenkin yrmystä Norasta. Toisaalta Meron esikoisromaani on mukava tietoisku Englannin viktoriaanisen ajan kirjailijoista ja taiteesta. Kepeää ja vetävää luettavaa teekupposen ja skonssien ääressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti