NATT OCH DAG, NIKLAS: 1793

Kustantaja: Johnny Kniga 2018

Alkuteos: 1793

Suomennos: Kari Koski

Niklas Natt och Dag (s. 1979) on Ruotsin vanhimman yhä olemassa olevan aatelissuvun jäsen. Kirjoitustyön ohella hän harrastaa musiikkia ja soittaa niin kitaraa ja mandoliinia kuin viulua ja japanilaista bambuhuiluakin. Niklas Natt och Dagin historiallinen trilleri 1793 valittiin vuonna 2017 Ruotsin parhaaksi esikoisromaaniksi.

Kirja käsittelee Kustaa III:n jälkeistä sekasortoista aikaa. Ensimmäisessä osassa nimeltä Indebetoun kummitus, syksy 1793 esitellään aluksi äyskeä Mickel Cardell. Hän on osallistunut kuningas Kustaan epäonniseen sotaretkeen Venäjää vastaan ja menettänyt vasemman käsivartensa Ruotsinsalmen taistelussa. Hänen ajatuksensa kuninkaasta tai muista ylhäisön edustajista eivät ole suopeat.

Varhain eräänä syysaamuna pari lasta herättää raakki Cardellin humalaisesta unestaan: he ovat nähneet ruumiin läheisessä järvessä. Sodassa vammautunut Cardell on armosta nimetty siveyspoliisiksi, mistä saa pientä palkkaa, vaikka ei suostukaan muita hädänalaisia hätyyttelemään. Virkavallan edustajana hän lähtee nyt nostamaan saastaisesta vedestä ruumista. Se on miehen torso. Kädet, jalat ja kieli on leikattu pois, hampaat murskattu ja silmät kaivettu kuopistaan.

Kuolleilla ei ehkä ole ääntä, mutta heillä on muita keinoja viestiä. Tuo tuossa on kiukkuinen. En ole koskaan tuntenut samanlaista. Tuntuu kuin kivien laasi ympärillämme alkaisi rapista vihan voimasta,

Tukholman poliisimestari, tunnontarkka ja lainkuuliainen mies, tietää tulevansa pian korvatuksi ylimystön suosijalla, laiskalla elostelijalla. Kuolleen miehen kiduttajan ja surmaajan etsimiseen ei ole paljon aikaa, joten hän pyytää avuksi ystävänsä Cecil Wingen, tinkimättömän oikeudenmukaisen lainoppineen. Keuhkotaudin riuduttamalla Wingelläkin on aika käymässä vähiin, mutta näin raa’an tapauksen hän haluaa vielä selvittää. Mickel Cardell pääsee apuriksi.

Kuollut saa työnimen Karl Johan. Tutkijoita auttaa eteenpäin vain yksi johtolanka eli kallisarvoinen kangas, johon ruumis on kääritty. Eteneminen on hidasta, kun on käytössä ovat vain ihmisten puheet, oma äly ja kuulustelujen tehosteina toisinaan Cardellin puisen käsiproteesin iskuvoima.

Kirjan toinen osa on nimeltään Punaista ja märkää, kesä 1793. Se koostuu kirjeistä, joissa nuori mies kertoo seikkailuistaan sisarelleen. Mies on erään tuttavansa yllyttämänä ruvennut elämään herroiksi lainarahoilla ja ajautunut lopulta umpikujaan. Velkakirjat ostanut aatelismies tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden selvitä kaikesta ehjin nahoin, kunhan herra Blix vain suorittaa palvelustehtävänsä onnistuneesti.

Kolmas osa on saanut otsikon Yöperhonen, kevät 1793. Siinä päähenkilönä on sievä ja ahkera Anna Stina, joka joutuu kehruuhuoneelle prostituutiosta tuomittuna. Ehkä syytteen takana on torjuttu kosija tai sitten kosijan äiti, joka ei kelpuuta aviotonta syntyperää olevaa tyttöä miniäkseen. Kehruuhuone on hirveä paikka, jossa naisia pidetään nälässä ja piinataan, mutta Anna Stinapa suunnittelee pakoa.

Neljäs ja viimeinen osa Susista parhain, talvi 1793 kokoaa aiempien osien langat yhteen ja liittää kaikki henkilöt osaksi kudelmaa. Ihmisen hengen riistänyt rikos on kaamea, miltei etova, mutta sovituksessa on jo miltei Dickensin henkeä.

Dekkarina 1793 on taitavasti rakennettu ja johdonmukainen, mutta kiinnostavinta Niklas Natt och Dagin teoksessa on kuitenkin ajankuvaus. Tukholma 1700-luvun lopussa on köyhä ja saastainen. Sairaudet ja kulkutaudit leviävät. Prostituutio ja alkoholin liikakäyttö ovat yleisiä. Vähäosaiset ihmiset ovat täysin viranomaisten mielivallan armoilla ja viranomaiset puolestaan toimivat rikkaiden porvareiden ja säätyläisten käskyläisinä. Eivätkä köyhätkään ole lojaaleja toisilleen, vaan kaikki pyrkivät hyötymään toistensa hädästä.

1793 on mieluisaa luettavaa historiallisten dekkareiden ystävälle, joten jatkoa jää odottamaan hyvillä mielin.