STARNONE, DOMENICO: Kepponen

Kustantaja: WSOY 2019

Alkuteos: Scherzetto

Suomennos: Leena Taavitsainen-Petäjä

Milanossa asuva Daniele Mallarico on aikoinaan ollut maineikas kuvittaja, mutta nyt yli seitsemänkymppisenä jo unohdettu suuruus. Paras luomisvire on mennyt häneltä itseltäänkin ja kustantajan hieman yllättäen tilaama Henry Jamesin novelliin liittyvä työ etenee väkinäisesti ja haluttomasti. Onnistuisiko Daniele paremmin vanhassa lapsuudenkodissaan Napolissa, jos ryhtyisi täyttämään vaarin velvoitteita ja lähtisi tyttärenpoikansa kaitsijaksi tämän vanhempien konferenssimatkan ajaksi?

Paluu Napoliin ei ole helppo. Lapsuudenkotiin liittyy ikäviä muistoja ja nyt siellä tuntuu vallitsevan varsin kireä tunnelma. Nelivuotias Mario-poikakin loukkaa vaariaan heti kättelyssä tuomitessaan tämän muutamaan lastenkirjaan tekemät kuvitukset liian tummiksi! Toki poika muuten vaikuttaa ihailtavan omatoimiselta ja etevältä ja hallitsee asioita, joista vaarilla ei ole aavistustakaan.

Lapsenvahdin työ osoittautuu yllättävän raskaaksi ja välillä tuntuu siltä, että vaari pysyttelee pojan kanssa sovinnossa pelkästään siksi, ettei joutuisi kahnauksiin tyttärensä kanssa. Saadakseen työrauhaa Daniele tarjoaa Mariolle lopulta piirrosarkin ja värejä. Lopputulos hätkähdyttää. Nelivuotias poika on matkinut vaarinsa tyyliä, mutta luonut samalla jotain todella taidokasta ja raikasta niin viivan kuin värien puolesta. Vaarin sisimmässä myrskyää.

Olin ammentanut voimaa oletetusta poikkeuksellisuudestani. Ja nyt sitten tämä lapsukainen, perimässään jälkiä ties mistä ihmisapinalajista – poika, josta kehittyisi isänsä tavoin leveäkourainen, paksukoipinen, pikkumaisen mustasukkainen ja päälleliimatun kohtelias mies, sanalla sanoen minun täysi vastakohtani – oli yks kaks yllättäen, minun nenäni edessä, tehnyt hätkähdyttävän piirroksen vain siksi, että oli halunnut matkia minua… Pojan piirustus oli romuttanut hetkessä käsityksen, joka minulla oli ollut omasta itsestäni.

Piirtämisen lahja tarjosi aikoinaan parikymppiselle Danielelle mahdollisuuden jättää taakseen niin vihattu koti kuin väkivaltaiseksi ja rivoksi koettu Napoli, mutta nyt hän ihmettelee onnistuiko se vain hyvän onnen ja ahkeruuden ansiosta.

Niin vaarin kuin Marion itsetunto saa yhteiselon aikana kolauksia. Kumpikin on kuvitellut olevansa ainutlaatuinen, mutta joutunut huomaamaan rajoitteensa. Kaikki kärjistyy parin ryhtyessä tekemään toisilleen hieman ilkeämielisiä kepposia. Jännitystä! Katastrofin aineksia!

Tarina vaarin ja lapsen tahtojen taistelusta on selkeä kokonaisuus, mutta Starnone yllättää ja tarjoaa varsinaisen kertomuksen jälkeen vielä liitteen, jonka otsikko on The Jolly Joker – iloinen ilveilijä : Daniele Mallaricon (1940-2016) muistiinpanoja ja luonnoksia Kepponen-tarinaa varten.

Merkinnöissään Daniele vetää mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä Henry Jamesin novellin ja oman elämänsä välille. Vuonna 1906 ilmestynyt novelli on nimeltään The Jolly Corner päähenkilön lapsuudenkodin mukaan. Vietettyään ulkomailla yli kolmekymmentä vuotta Spencer Brydon palaa kotimaahan ohjatakseen omistamansa talon kunnostustöitä ja huomaa tällöin olevansa synnynnäinen liikemies. Onko hän tuhlannut elämänsä tekemällä vääränlaisia asioita? Asustaako talossa sellainen haamu, jollainen hänestä olisi saattanut tulla?

Danielenkin lapsuudenkodissa on kummituksia, mutta kuka on hänen oma aaveensa? Pieni Marioko? Onko kuvittaja Spencerin tavoin käyttänyt elämänsä sellaiseen, mihin hänellä ei oikeasti ollut kyvykkyyttä? Olisiko hänen pitänyt taiteilijan ammatin sijasta ryhtyä vaikkapa autonkorjaajaksi tai sähkömieheksi tai sorvariksi? Peliriippuvaisen isänsä aaveesta Daniele on varma: se olisi iloinen ilveilijä, joka voittaisi miljoonia pelaamalla. Tämä on viittaus liitteen otsikossa mainittuun jokerikorttiin (Jolly Joker).

Kepponen osoittautuu paljon monikerroksisemmaksi kuin aluksi vaikuttikaan. Kuka tarinan oikeastaan kirjoitti? Kenen piirtämiä ovat liitteen kuvat? Eleetön teksti sisältää hiljaista huumoria ja monia hienoja oivalluksia. Pikkuvanha ja sisukas Mario on viehättävä hahmo – onkohan kirjailijan lähipiirissä hänen esikuvansa?

PS. Miksiköhän kirjan kannessa puuhailee tyttö? Onko hän yksi Danielen aaveista?