Kustantaja: Tammi 2019
Titi on vanhoillislestadiolaisen perheen tytär, viidenneksi
vanhin kolmestatoista lapsesta. Jostain syystä hän kaiken aikaa tuntee olevansa
jotenkin turha, lapsi jota ilman perhe hyvin tulisi toimeen. Hirvittävän syntinenkin hän kuvittelee olevansa ja anteeksiannon ulottumattomissa. Siksi hämmästyy melkoisesti, kun Titin
seuraavaksi tapaa teatteriporukoissa. Teatterihan ei lestadiolaisuuden
sallimiin asioihin kuulu eikä sulkeutunut ja estoinen Titi vaikuta sopivalta
ammattiin, jossa pitää repiä sisimmästään suuria tunteita.
Titille juuri suuret
tunteet olivat vaikeimpia, mutta hän oppi koko ajan lisää. Jos tarvittiin
surua, hän hikoili itsensä rennoksi, laajensi nielunsa ja hengitti silmiensä
läpi kunnes itki. Tai jos piti innostua, hän suoristi ryhtinsä ja työnsi rintaa
eteenpäin, lepatti sormilla ja varpailla ja kiihdytti hengitystään. Ilo kohotti
ylöspäin ja kutitti nenää, usein sen ajatteleminen riitti. Epätoivoonkaan ei
tarvittu paljon, pelkkä kurkun kuristus, kipu ja paino rintakehässä.
Ilmo puolestaan on näyttelijä-ohjaaja Riitan poika, joka saa
kuulla isänsä henkilöllisyyden vasta kahdeksantoista vuotta täytettyään. Hän on
kiltti ja omatoiminen lapsi, joka pitää huolta myös yksitoista vuotta
nuoremmasta veljestään Niklaksesta, kun tämän isä on lähtenyt toisen matkaan ja
Riitta työn touhussa (tai juopottelemassa). Toisaalta Ilmo on valinnut
vapaa-ajan harrastuksekseen hieman vaarallisen lajin, vapaasukelluksen jonka
aikana henkeä pidätetään mahdollisimman pitkään.
Ilmon rakastuminen ja muutto pois kotoa jättää katkeroituneen
pikku-Niklaksen oman onnensa nojaan. Ilmossa itsessään puolestaan paljastuu tässä
vaiheessa vakava puute: hän ei osaa käsitellä rahaa. Velkakierre johtaa lopulta
luottotietojen menettämiseen ja velkojen ulosottoon. Tyttöystäväkin kyllästyy
ja Ilmo joutuu palaamaan kotiin äidin luo. Siellä hän tapaa Titin, jonka Riitta
on väliaikaisesti majoittanut luokseen teatteriroolin hiomista varten. Yllättäen
nuoret pystyvät auttamaan toisiaan. Pikkutarkka Titi laittaa Ilmon paperit
järjestykseen ja patistaa velkaneuvontaan ja Ilmo pakottaa anorektisen Titin
syömään.
Kirjassa seulotaan säröytyneitä tai vinoutuneita
ihmissuhteita puolin ja toisin. Isät: Ilmon vastuuta välttelevä isä, joka
yrittää vain hyötyä aikuisesta pojastaan / Titin arkikuvioista vetäytyvä isä. Äidit:
Ilmon äiti, joka ei osaa eikä jaksa olla lastensa tukena / Titin monien
raskauksien uuvuttama kiireinen äiti. Sisarukset: Niklaksen kauna Ilmoa kohtaan
/ Titin vieraantuminen vanhimmasta siskostaan. Ystävät: Ilmo ilman läheistä ystävää
/ Titillä Oona-ystävä, joka suojelee häntä kunnes rakastuu. Rakkaus: monen
kohdalla rakastuminen väärään henkilöön tai rakkauden torjuminen koska ei tunne
itseään sen arvoiseksi.
Tuulesta temmattu
elämä -romaani liikkuu vapaasti menneen ja nykyhetken välillä. Lukijan
tehtäväksi jää sijoittaa palaset oikeisiin kohtiin ja muodostaa kokonaiskuva. Silloin
paljastuvat myös henkilöiden salaisuudet ja syyt heidän tekoihinsa. Tämä on hyvin
kirjoitettu teos, jonka kuvioita kertailee ja rakentelee vielä jonkin aikaa
senkin jälkeen, kun on kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti