EUGENIDES, JEFFREY: Oikukkaat puutarhat

Kustantaja: Otava 2019

Alkuteos: Fresh Complaint

Suomennos: Arto Schroderus

Jeffrey Eugenides (s. 1960) on amerikkalainen kirjailija, jonka romaani Middlesex voitti vuonna 2003 sekä Pulitzer-palkinnon että Welt-kirjallisuus- palkinnon. Oikukkaat puutarhat -kokoelma sisältää kymmenen Eugenidesin 1980-2010-luvuilla kirjoittamaa novellia. Ne käsittelevät Amerikkaa ja amerikkalaisuutta terävästi ja ironisesti, mutta myös ymmärtäen. Jokainen novelli on kokonaisuus, jokaisessa novellissa on oma tunnelmansa.

Monenlaisia kohtaloita saattaa piillä suuressa maassa. Eikö alkavasta muistisairaudesta kärsivää äitiä olis voitu hoitaa kotona eikä sijoittaa hoitolaitokseen, joka tarjoaa vain minimipalveluita? Miten nelikymppinen nainen hankkii lapsen, jos kumppania ei mitenkään tunnu löytyvän? Minkälaisen juonen intialaistaustainen opiskelijatyttö kehittää välttääkseen äidin suunnitteleman avioliiton – ja osaako hän ottaa huomioon kaikki tekonsa seuraamukset? Onko lähestymiskielto oikeudenmukainen, jos mies on vähän huvitellut lastenhoitajan kanssa – kun kuitenkin on avioliiton avulla taannut saksalaissyntyiselle vaimolle Amerikan kansalaisuuden?

Amerikkalaisen unelman tavoitteluun liittyy usein raha. Novellissa Uudet perustukset kirjankustantamossa ahkerasti työskentelevä Kendall katkeroituu, kun upporikas omistaja ei suostu maksamaan hänen sairausvakuutusmaksujaan. Omistajan kodin täyttävät suunnattomat aarteet, kun taas Kendall perheineen asuu talonrötiskössä, johon sataa sisälle ja jossa talvella on niin kylmää, että lapset muuttavat silloin ystäviensä luo. Jos olisi keino kavaltaa rahaa ilman kiinnijäämisen pelkoa ja käyttää ne remontointiin, niin tarvitsisiko siitä kärsiä huonoa omaatuntoa? Eikös omistaja itsekin tienannut rahansa aika arveluttavasti pornobisneksellä?

Rahaan liittyy myös intersukupuolisuutta tutkivasta miehestä kertova novelli. Peter on nuorena singahtanut kuuluisuuteen teesillä, jonka mukaan sukupuoli-identiteetti määräytyy jo varhaisessa kehitysvaiheessa eikä ole riippuvainen sukuelimistä. Maine toi hänelle silloin varallisuutta ja mahdollisuuden oman instituutin perustamiseen, mutta kaikki tämä häviää, kun toinen tutkija onnistuu kumoamaan Peterin teesin.

Kaikki eivät suinkaan suhtaudu rahatilanteen vaihteluihin kiihkeästi eikä köyhtyminen aiheuta heissä katkeruutta. Liikemies on tuntunut onnistuvan kaikessa, mihin on ryhtynyt, ja tienannut huomattavan omaisuuden. Sitten yhtäkkiä alkaa alamäki, sijoitukset epäonnistuvat, luotettavalta tuntunut kumppani osoittautuu petolliseksi ja terveys reistailee. Rahat hupenevat olemattomiin. Silti mies jaksaa tarttua aina uuteen tilaisuuteen optimistisesti ja innostuneesti, vierellään aina yhtä lempeä ja lohduttava vaimo.

Osa kertomuksista sijoittuu Amerikan ulkopuolelle, mutta aina niihin liittyy kuitenkin joku amerikkalainen henkilö. Yksi kokoelman hauskimmista novelleista on Oikkujen puutarha, jossa irlantilainen Sean kiinnostuu kauniista amerikkalaisesta reppureissaajasta Anniesta. Hän tarjoaa Annielle ja tämän matkatoverille Marialle yöpymismahdollisuuden tilavassa talossa, jossa asuu vuorotellen ex-vaimonsa kanssa. Paikalle sattuu yllättäen myös Seanin lanko Malcolm, joka kipuilee avioeronsa kourissa. Seanin ja Annien välillä vallitsee täysi yhteisymmärrys, mutta heidän yrityksensä kahdenkeskiseen tapaamiseen kaatuvat aina joko Marian tai Malcolmin väliintuloon. Nämä tarkoittavat hyvää, mutta lukevat tilannetta aivan väärin.

Thaimaassa puolestaan matkustelee Lentopostia-novellin nuori Mitchell. Hän on saanut punataudin ja amebat jylläävät suolistossa, mutta pitkällinen paasto ja sairastelu tuntuvat saavan hänet henkisesti aivan uudelle tasolle. Ruumiin ulkopuolen ja sisäpuolen tajua katoaa, Mitchell on osa avaruutta. Kotiin lähetetyt sekavat kirjeet eivät kyllä varmastikaan lohduta niiden saajia.

Kirjassa on miltei aforistisia lauseita ja pohdintoja

Mikä valittamisessa oikein tuntui hyvältä? Sekö, kun voi nousta kärsijätoverin kanssa syvästä valituksen alhosta kuin kylpylän altaasta, virkistyneenä ja kihelmöivänä?

Juuri, kun hänen mielensä oli järjestyksessä, ruumis alkoi antaa periksi. Luontoa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa hänen kypsyytensä. Luonto halusi, että hän menisi naimisiin opiskeluaikaisen poikaystävänsä kanssa. Itse asiassa, puhtaasti lisääntymisen kannalta luonto olisi mieluiten halunnut, että hän olisi mennyt naimisiin lukioaikaisen poikaystävänsä kanssa.

Sitä evoluutio on: hajanainen joukko mahdollisuuksia, joka ei etene peräkkäisinä parannuksina vaan ainoastaan muuttumalla, joskus hyvään suuntaan, joskus huonoon, ennalta suunnittelematta.

Tässä todellisessa maailmassa oli sellaisia juttuja kuin sovelluskehitystä ja omistusosuuksia ja machiavellilaisia liike-elämän taisteluja, joiden seurauksena joku saattoi ajaa sydäntäraastavan kauniin metsänvihreän Range Roverin omalle pihatielleen.