STATOVCI, PAJTIM: Bolla

Kustantaja: Otava 2019

bolla

1. haamu, näkymätön, peto, piru

2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento

3. ulkopuolinen

Statovcin romaanissa Bolla sivutaan jollakin lailla kaikkia bolla-sanan määritelmiä. Piru hieroo Jumalan kanssa kauppoja siitä, millä hinnalla poistaisi käärmeen tämän alueelta. Käärmeestä tuleekin ihmisen painajainen ja joskus myös osa ihmistä – ainakin jos uskoo kirjan toisen päähenkilön Arsimin tarinoita. Arsim ja ystävänsä Miloš ovat normeista poikkeavia ja kaikkialla itsensä ulkopuolisiksi tuntevia, mutta yhdessä ollessaan kokonaisia ja tosia.

Arsim ja Miloš tapaavat vuonna 1995 Pristinassa, jonne Miloš on tullut opiskelemaan lääketiedettä ja jossa Arsim suorittaa yliopistossa tutkintoa tavoitteenaan kirjailijan ura. Heti ensimmäinen katse on kohtalokas: miehet rakastuvat. Enää ei merkitse mitään se, että kansallisuutensa puolesta heidän kuuluisi olla vihamiehiä eikä sekään, että Arsim on naimisissa ja tulossa isäksi.

Hän on serbi ja minä albaani, ja siksi meidän tulisi olla vihamiehiä, mutta nyt, koskettaessamme toisiamme, välissämme ei ole yhtäkään asiaa joka olisi toiselle tavaton tai vieras, ja minulla on horjumaton tunne siitä, että me kaksi, me emme ole niin kuin muut, ja se tulee niin vahvana, niin läpitunkemattoman selvänä että se on kuin ylempää annettu, minulle kirjoitettu viesti… (Arsim, Pristina 1995)

Ne kuukaudet joina tunsimme toisemme ne olivat elämäni parhaat, turmeltumattomat, koska meidän ei tarvinnut selostaa toisillemme yhtään mitään, me kelluimme avaruudessa, kylvimme ikuisissa aamuissa, kaksi aurinkokelloa. (Miloš, 5. marraskuuta 2000)

Onnen aikaa kestää vain muutaman kuukauden, sillä peto on irrallaan. Serbian joukot lähenevät Pristinaa ja uutiset joukkoteloituksista ja tuhotuista kylistä leviävät. Ne albaanit pakenevat, jotka vain voivat. Viimein Arsimkin taipuu perheen vaatimuksiin, heittää hyvästit rakastetulleen ja lähtee maasta. Miloš ymmärtää kyllä ratkaisun, mutta ei voi olla tuntematta katkeruutta. Hänen vastaiskunsa on lähteä sotaan.

Vuodet vierivät, sotatoimet loppuvat, syyllisiä saatetaan tuomiolle ja Kosovoa aletaan rakentaa uudelleen. Moni sotaa paenneista albaaneista – Arsimin perhe näiden joukossa - jää kuitenkin paremman elintason vuoksi uuteen kotimaahansa. Arsim itse kyllä haikailee Kosovon ja rakastettunsa perään, turhautuu ja ajautuu tekemään tekoja, joita ei mitenkään voi hyväksyä. Kaipa hän itsekin ymmärtää unelmansa Milošin löytämisestä ja uudelleen roihahtavasta rakkaudesta epärealistisiksi?

Bolla on tunnelmaltaan surumielinen, välillä jopa raaka. Pääosin se koostuu Arsimin kautta nähdyistä tapahtumista, joihin limittyvät hänen kirjoittamansa kansanomaiset kertomukset ja Milošin muistiinpanot. Näin joihinkin asioihin saadaan kaksi eri näkökulmaa ja myös tieto siitä, mitä tapahtui rakastavaisten tien haaraannuttua. Henkilöistä kunnioitettavin ja mieleenpainuvin on Arsimin vaimo Ajsha, joka nousee järkkymättömänä yhä uudestaan kohtaamaan kohtalon iskuja ja joka kiivastuu ainoastaan puolustaessaan lapsiaan.

Statovcin kirjoissa symboliikka yhdistyy kovaan realismiin. Esikoisteoksessa Kissani Jugoslavia symboliikka saattoi jäädä joiltakin osin hieman hämäräksi, mutta Bolla on siinä suhteessa helpompi. Tosimaailma vyöryy lähelle lukijaa sotakuvauksissa ja maininnoissa albaanien asemasta sodan aikana ja sen jälkeen. Kirjan kieli on joustavaa ja kaunista, kaikkia tunteita ja ajatuksia myötäilevää. Kyllä tässä on yksi vuoden 2019 merkittävimmistä kotimaisista romaaneista!

AJATTELE TÄTÄ SE HELPOTTAA

OLOANI JOSKUS:

jonakin päivänä me lähdemme täältä

   aikanaan me kaikki lähdemme pois

                           ja me lennämme siellä

                                          niin villeinä