LATVALA, TAINA: Venetsialaiset

Kustantaja: Otava 2018

Tämä on tarina kolmesta sisaresta.

   Siitä, mikä yhdisti ja mikä erotti heidät.

   Miten he nauroivat samoille asioille ja miten yksinäisiä he salaa olivat.

   Millaisia olivat heidän viimeiset tuntinsa yhdessä. Miten he juhlistivat kesän päättymistä ja miten he surivat sitä.

   Tämä on tarina kolmesta sisaruksesta, joilla oli yhteinen isä. Heillä oli isänsä katse ja lapsuus, jota he raahasivat mukanaan kuin matkalaukkua.

Kolme sisarusta: Iiris, Paula ja Elina. Iiriksellä on eri äiti kuin Paulalla ja Elinalla, mutta isä on heille kaikille yhteinen ja kaikille rakas. Kaikkiin lapsiinsa isä myös pitää yhteyttä kuolemaansa saakka, vaikka salaakin asioita. Isän kuoltua siskokset hieman etääntyvät toisistaan, mutta tänä elokuisena iltana he ovat päättäneet kokoontua isän rakentamalle kesämökille. Kertoja antaa jo tässä vaiheessa ymmärtää, että kerta on viimeinen. Mitä tulee tapahtumaan?

Mökillä on tarkoitus suunnitella Elina-kuopuksen lähestyviä häitä. Epäkäytännöllinen morsian on jättänyt kaiken suunnittelun järjestelmällisen ja huolehtivaisen isonsiskonsa Paulan käsiin. Paulalla tosin on kokoontumiselle toinenkin tarkoitus, jota ei ole vielä paljastanut. Mökin ylläpito on kallista ja käyttö vähäistä, joten Paulan mielestä se pitäisi myydä. Tiedossa on, että vanhin tyttäristä eli Iiris tulee tätä hanketta vastustamaan.

Iiris tietenkin myöhästyy, hänhän on tunnettu epäluotettavuudestaan. Iiris ei edes ryhdy keskustelemaan vakavista asioista, vaan tahtoo kylän venetsialaisiin nauttimaan alkoholista, tanssimaan ja vokottelemaan miehiä. Iiris on boheemin elämänsä rapauttamanakin vielä vetovoimainen nainen. Paula vastustelee aikansa, mutta lähtee lopulta velvollisuudentunnosta muiden mukaan.

Juhlapaikalla sisarukset herättävät kateudensekaista huomiota, ovathan he nuoruudestaan asti olleet paikkakunnan julkkiksia – älykkäitä, hurmaavia ja muodikkaita. Jotain kärhämää syntyy tanssien lomassa, Paula tapaa nuoruudenrakastettunsa (jota ei ole avioliitostaan ja perheestään huolimatta koskaan unohtanut) ja alkaa väsyä vastuunkantajan rooliin, Elina kiinnostuu tanssiorkesterin laulusolistista ja alkaa miettiä häiden perumista, Iiris juo tajun kankaalle ja alkaa epäillä elämän mielekkyyttä.

Tämä on tarina kolmesta sisaresta, jotka yrittivät hyvästellä kesän.

   He uivat, saunoivat, sytyttivät jätkänkynttilöitä mökin portaille.

   He pukeutuivat hienoiksi ja lähtivät venetsialaisiin. Ilta oli pitkä ja kylmä, tuuli tuoksui syksyltä ja kosteilta lehdiltä. He tanssivat hetken lyhtyjen loimussa, ilotulitteet valaisivat taivaan, musiikki kiiri järveä pitkin hiljaisiin taloihin.

  Heidän oli tarkoitus pitää hauskaa, mutta mikään ei sujunut niin kuin he olivat suunnitelleet. Ongelmana oli, että vain yksi heistä oli aidosti kiinnostunut suunnitelmista.

Kertomuksessa vuorottelevat nykyhetki ja menneisyys, josta poimitaan sisarusten elämään vaikuttaneita tärkeitä tapahtumia. Näkökulma on paljolti Elinan, mutta Paula ja Iiriskin sanovat sanansa. Esimerkiksi vuonna 1983 isä tuo Iiriksen tutustumaan sisariinsa, jotka eivät ole hänestä koskaan kuulleetkaan. Ymmärrettävästi Iiriksen näkemys tilanteesta poikkeaa jonkin verran Paulan muistikuvista. Ja jotain tapahtuu myös vuonna 1999, kun vietetään isän viisikymmenvuotisjuhlia.

Venetsialaiset on pieni ja nopealukuinen teos. Se on kepeästi kirjoitettu, vaikka paljastaakin yksinäisyyttä, epävarmuutta ja juurettomuutta. Hyviä aikeita, liiallista ylpeyttä ja petosta. Menneisyyden vaikutus tuntuu yhä. Tulevaisuus on siskosten omissa käsissä.