PAMUK, ORHAN: Punatukkainen nainen

Kustantaja: Tammi 2019

Alkuteos: Kırmızı Saçlı Kadın

Suomennos: Tuula Kojo

Kuusitoistavuotias lukiolaispoika Cem haluaa tienata kesälomalla hieman rahaa ja lähtee kaivonkaivajamestari Mahmutin oppipojaksi. Cem ja hänen äitinsä ovat taloudellisesti tiukoilla, koska isä on yhtäkkiä poissa kuvioista – eikä tällä kertaa poliittisen näkemyksensä vuoksi vankilassa (kuten muutama vuosi aiemmin).

Työmatka suuntautuu Istanbulin ulkopuoliselle tasangolle, lähelle varuskuntakaupunkia. Sinne suunnitellaan isoa tekstiilitehdasta, mikä vaatisi todella hyvää kaivoa. Mestari Mahmut pitää itsepintaisesti kiinni valitsemastaan kaivonpaikasta, vaikka vastaan tulee savea, kalliota ja pölisevää sekamaata. Hänen vaistonsa sanoo, että vettä löytyy kyllä.

Cemistä mestari Mahmut pitää huolta isän lailla. Hän tarkkailee, ettei nuorukainen vietä liian paljon aikaa kaupungissa eikä ainakaan vieraile teatterissa. Cemiä viihdyttääkseen hän kertoilee iltaisin kuulemiaan tai Koraanista lukemiaan opettavaisia kertomuksia. Vastineeksi Cem kertoo unikirjasta lukemansa tarinan kuningas Oidipuksesta, jonka kohtalo isänmurhaajana on jäänyt vaivaamaan mieltä.

Teatterista Cem ei malta pysyä loputtomiin poissa. Syynä on Punatukkainen nainen, johon nuorukainen hullaantuu pelkän vilahduksen perusteella. Myöhemmin selviää, että Punatukkainen nainen kuuluu kiertelevään teatteriseurueeseen, joka esittää Opettavaisten tarujen teltassa mukaelmia vanhojen trubaduurien tarinoista, perinteisistä saduista ja taruista sekä islamilaisista ja suufilaisista vertauksista. Yksi kohtauksista on runoelma isästä, joka luulee tappavansa kilpailijansa ja antaakin kuolettavan iskun omalle pojalleen. Hänen tuskansa on suunnaton.

Pamukin teoksessa ei ole mitään sattumanvaraista, vaan kaikki kerrottu on osa suurta kokonaisuutta ja kiertyy lopulta yhteen. Yksittäiset lausahduksetkin saattavat enteillä tulevaisuutta, vaikka sitä ei lukemisen hetkellä vielä voi aavistaa. Merkitystä on kertomuksilla isistä, jotka surmaavat poikansa, ja pojista, jotka aiheuttavat isänsä kuoleman. Merkitystä on oppipojan omaksumilla tiedoilla kaivonrakennuksen saloista ja maaperän rakenteen tutkimisesta. Ennen kaikkea merkitystä on Punatukkaisella naisella, Cemin Kohtalottarella. Nuori Cem tekee pahaa ja pakenee, mutta kohtaloaan hän ei voi välttää.

Kun minä Kuninkaiden kirjaa lukiessani pääsin luomiskertomusten, jättiläisten, petojen, henkiolentojen ja paholaisten jälkeen tarinoihin kuolevaisten kuninkaiden ja urheiden soturien seikkailuista sekä kaltaistemme ihmisten huoliin isästä, perheestä, elämästä – ja valtiosta -, olin kuin kotonani tuttujen asioiden parissa… minulla oli myös vahva tunne, että jos etenisin tässä loputtomien tarinoiden valtameressä, ratkaisisin elämäni arvoituksen ja saapuisin rauhan satamaan.

Pamuk kirjoittaa taidokkaasti, kuten nobelistilta voi odottaakin. Teoksessa on ulottuvuuksia ohi yksilön tarinan, sillä kudelmaan liittyvät Turkin poliittinen elämä, ihmisten maallistuminen, maan taloudellinen vaurastuminen, Istanbulin lähiöiden vyöryminen yhä kauemmas maaseudulle ja sitä myötä luonnon tasapainon järkkyminen. Kaikki kerrottuna lämpimästi ja ymmärtäen, koskettavasti.