FARAH, NURA: Aurinkotyttö

Kustantaja: Otava 2019

Nura Farah (s. 1979) muutti Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana, suoritti koulun hyvin arvosanoin ja kouluttautui laborantiksi. Hänen vuonna 2014 ilmestynyt esikoisteoksensa Aavikon tyttäret kertoo paimentolaisten elämästä 1940-1960-lukujen Somaliassa. Päähenkilö on Khadija-niminen kapinallinen nuori nainen, joka päätyy itseään huomattavasti vanhemman miehen toiseksi vaimoksi.

Aurinkotyttö on jatkoa Aavikon tyttäret -romaanille. Se sijoittuu 1970-luvulle ja kuvaa Khadijan vanhimman tyttären Shamsun kehittymistä nuoresta neidosta aikuiseksi. Kun muut tytöt tavoittelevat mahdollisimman varakasta aviopuolisoa, omaa majaa ja lapsia, haluaa Shamsu mieluiten opiskella, lukea kirjoja ja päästä kaupunkiin asumaan. Hänen ihastuksensa kohde on nuori Madar, joka kiertelee aavikkoleireissä opettamassa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Siis myös tyttöjä, vaikka vanhempien käsitys yleisesti onkin, että oppia saavat tytöt joutuvat harhaan ja tahraavat perheensä maineen.

Haaveileva sielu lennä rakkauden luo

levitä siipesi pettymysten yli

haaveileva sielu lennä kohti uskoa

sillä voitat kitkerän vihan

ilman rakkautta ei ole valoa

ilman uskoa ei ole mitään odotettavaa

Janoinen sielu jaksaa odottaa

kaikki on mahdollista mutta kärsivällisyyttä tarvitaan

Khadija on nyt jo yhdentoista lapsen äiti ja kunnioitettu matriarkka. Klaanin naisten keskuudessa hän on ehdoton johtohahmo, jonka luokse tullaan kauempaakin kysymään neuvoja niin kodinhoitoon kuin perheongelmiin. Vanha kapinallisuus heijastuu siinä, että Khadija kannustaa naisia pitämään puolensa eikä aina alistumaan miesten tahtoon.

Kotona Khadija on useimmiten se, joka saa tahtonsa läpi. Lastensakin kohdalla hän uskoo tietävänsä näiden tarpeet paremmin kuin lapset itse eikä juuri pane painoa näiden toiveille ja tunteille. Niinpä Shamsukin – äidin oma Aurinkotyttö - huomaa yhtäkkiä olevansa naimisissa Keysen sukulaispojan Abdullahin kanssa, joka tienaa hyvin Saudi-Arabiassa ja asuu omassa talossa kaupungissa. Miehen luonteesta sen paremmin Keyse kuin Khadijakaan eivät tiedä mitään, mutta se ei ilmeisesti ole oleellista. Shamsulla saattavat olla vaikeat ajat edessään.

Me naiset kärsimme maailmassa ja me saamme vähemmän. Sinäkin tulet saamaan osasi kärsimyksestä, mutta älä unohda toivoa. Mikään vaikeus ei ole ikuinen, vaikeiden aikojen jälkeen helpottaa. Kuivuuden jälkeen saapuu sade, pidä tämä mielessä, tyttöseni.

Kirjan keskiössä on naisen asema, joka oli etenkin maaseudulla vielä 1970-luvullakin alistettu ja huono. Kenenkään mieleen ei juolahdakaan luopua tyttöjen puhdistusriitistä eli ympärileikkauksesta, koska sukupolvesta toiseen noudatettu tapa on edellytys avioliittoon pääsemiselle. Nuoren tytön koskemattomuutta ja kunniaa valvotaan koko kylän voimin. Avioliitossa miehen määräysvalta on ehdoton niin lasten kuin vaimojen suhteen eikä väkivaltaisuudesta kannata nurkua.

Sateet tulivat ja menivät, aurinko nousi ja laski. Ja hakatut vaimot paransivat haavojaan painamalla puiden lehdillä turvonneita nilkkojaan ja käsiään. Valittamatta he jatkoivat elämäänsä, paimensivat eläimiä, hakivat polttopuita, hoitivat lapsensa ja valmistivat ruokaa. Ensimmäinen kulhollinen meni aina kuninkaalle, aviomiehelle. Lapset saivat odottaa vuoroaan. Heidän kuului ymmärtää, että kuningas oli ensimmäinen.

 Naiset jäivät viimeiseksi. Eivätkä he lähteneet mihinkään, sillä vaihtoehtoja ei ollut eikä parempaakaan tarjolla. Nyrkit saivat heilua ja haavoja paranneltiin yksin. Mutta toisilleen naiset kuiskailivat salaisuuksia, vaikka moni piti suunsa kiinni.

Aurinkotyttö-romaanin mielenkiintoista antia ovat kuvaukset tavoista ja uskomuksista, jotka maaseudulla ja kaupungissa saattavat jo poiketa toisistaan paljonkin. Kaikkialla kuitenkin juhlitaan esimerkiksi karnevaalinomaista Eidiä ja vauvan neljänkymmenen päivän ikään pääsemistä laulaen, tanssien ja runsaista ruuista nauttien. Arvostetuin aines on voi, sillä sitä käytetään ruuanvalmistuksen lisäksi myös hoitoaineena jalkoihin, käsiin, kasvoihin ja hiuksiin.

Farah on kehittynyt kirjailijana paljon esikoisteoksensa jälkeen. Kertomus etenee johdonmukaisesti ja säilyy loppuun asti jännittävänä. Kieli on runollista ja varmaa, rytmikästä. Henkilöhahmoissa naiset ovat etusijalla, kukin erilaista elämänvaihetta ja -katsomusta edustamassa. On katkeroitunut Fatima-mummi, jolle mikään ei riitä. On Keysen ensimmäinen vaimo Luul, joka luovuttaa johtoaseman Khadijalle ja on tämän lapsille ehkä läheisempi kuin oma äiti konsanaan. On Shamsun ystävätär Anab, joka perheen köyhyyden vuoksi hankkiutuu määrätietoisesti vanhan miehen neljänneksi vaimoksi. Ja monia muita.

Shamsun tarina katkeaa kesken tavalla, joka lupailee sille jatkoa. Jos näin on, niin tästä on kehittymässä todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava sarja.