Kustantaja:
Otava 2019
Alkuteos:
Believe Me
Suomennos: Satu Leveelahti
Nuori nainen istuu hotellin baarissa, kunnes ujuttautuu
taitavasti yksinään istuvan miehen pöytään. Seuraa varsin vihjaileva
keskustelu, jonka päätteeksi sovitaan tapaaminen miehen huoneessa. Onko kyse
kuitenkaan siitä, miltä näyttää?
Nainen on Claire, Englannista New Yorkiin muuttanut
näyttelijäopiskelija. Stipendin ansiosta koulutus on hänelle ilmaista, mutta
rahaa tarvitaan myös elämiseen. Koska Clairella ei ole green cardia,
kampusalueen ulkopuolella työskentely on oikeastaan kiellettyä, mutta eräs avioeroihin
keskittynyt lakifirma ilmeisesti pystyy kiertämään määräyksen. Clairen tehtävänä
on ottaa kontakti miehiin, joita vaimot epäilevät uskottomuudesta, ja taltioida
videolle miesten esittämä selväsanainen kutsu ja tarjous naiselle, jota pitävät
luksustason prostituoituna. Hyvältähän tämmöinen petkutus ei tunnu.
Koska jos nainen ei voi luottaa mieheen,
joka lupasi rakastaa häntä ikuisesti, kehen tässä maailmassa pystyy luottamaan?
Ja se että juuri
minä – lahjoillani, vuorosanoillani, esitykselläni – autoin perheen
rikkomisessa, saa minut aina tuntemaan oloni kummalliseksi.
Claire on lapsesta asti ollut luontainen
lahjakkuus näyttelijänä ja koulutus New Yorkissa on lisännyt hänen taitojaan.
Niinpä yksikään mies ei ole jäänyt lankeamatta ansaan – kunnes viekoittelun kohteeksi
tulee yliopiston professori, kirjailija ja kääntäjä Patrick Fogler. Clairen ja
Patrickin välille syntyy pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu Charles
Baudelairen runoista, mutta lopulta Clairelle jää käteen vain Patrickin
lahjoittama Pahan kukat -teos. Samana yönä Patrickin vaimo
murhataan raa’asti hotellihuoneessaan ja syylliseksi epäillään ensisijaisesti
aviomiestä.
Tästä alkaa monipolvinen tarina, jossa ei tiedä, ketä
oikeastaan epäillään ja kuka toimii houkutuslintuna. Yrittääkö Claire poliisin
avustajana saada Patrickia kiikkiin vai epäilläänkö Clairea itseään? Kaikki
kerrotaan Clairen suulla eikä hänen kohdallaan voi ollenkaan olla varma siitä,
että aina puhutaan totta. Yllätyksiä riittää.
Claire on kiinnostava hahmo. Psykiatristen testien jälkeen
häntä luonnehditaan näin:
Claire on epävarma, impulsiivinen, hauras,
emotionaalisesti estoton, hän ei kestä torjuntaa ja vaikka hän kuinka yrittää
salata sen, hän kaipaa hyväksyntää yhtä epätoivoisesti kuin narkkari piikkiä.
Toisin sanoen Claire on näyttelijä. Toisaalta hän on myös nopeaälyinen,
tarkkaavainen, lahjakas ja rohkea.
Orvoksi jääneen Clairen lapsuus lukuisissa sijaiskodeissa
oli siedettävää vain, koska hän pystyi teeskentelemään olevansa joku muu
jossain muussa paikassa. Aikuisena hän edelleenkin näkee itsensä eräänlaisena
elokuvan päähenkilönä. Kaikki tilanteet ja tapaamiset ovat hänelle materiaalia
tulevia osia varten, keinoja uskottavuuteen ja roolihahmojen sisään
sukeltamiseen. Ei ole rajoja, vaan matka äärimmäiseen pimeyteenkin on hänelle
mahdollinen. Tietääkö hän enää itsekään kuka on?
Baudelairen runojen analysointi on kiinnostavaa. Kirjan henkilöihin
vetoavat runojen dekadenssi, pimeä aistillisuus, yli kaikkien rajojen vievä
intohimo ja raa’at kielikuvat, mutta ovatkohan he tulkinnoissaan hieman
yksipuolisia? Eivät Baudelairen tekstit sentään pelkkää S & M -tavaraa ole…
Usko minua -romaani on uusintaversio Delaneyn
seitsemäntoista vuotta aiemmin Tony Strongin nimellä julkaisemasta teoksesta,
joka Edellinen asukas -romaanin menestyksen myötä sai uuden
kustannussopimuksen. Delaney ei kuitenkaan
halunnut antaa lukijoille epäonnistunutta tekelettä, vaan päätti kirjoittaa
koko kirjan uusiksi. Teema on sama ja jotkut kohtauksetkin, mutta juoni,
henkilöhahmot ja kirjan rakenne ovat erilaiset. Osa kohtauksista on kirjoitettu
näytelmämuotoon, mikä sopiikin tässä yhteydessä hyvin. Tämä on mukavaa kesäluettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti