KILKKU, ELINA: Täydellinen näytelmä

Kustantaja: Bazar 2019

Kolmekymmentäseitsemänvuotias Alina on vanki. Vankilana on oma koti ja vanginvartijoina lapset eli nelivuotias Leevi ja kaksivuotias Lyyti. Turvaverkkoa ei ole. Aviomies Jouni lähti Pariisiin toisen naisen matkaan juuri, kun Lyytin olemassaolo oli ultraäänellä todettu. Myös Alinan molemmat vanhemmat ovat Pariisissa. Itsekeskeinen draamakuningataräiti ei halua mummin velvoitteita, vaan viettää railakasta elämää nuorien rakastajiensa parissa ja siinä sivussa pitää ex-puolisonsa asioita kunnossa.

Teatterinohjaajaksi opiskellut Alina on yksinäinen, väsynyt ja rahaton. Jounilta tulevat elatusmaksut ovat niukat eikä mistään heru apurahoja tai ohjaustöitä. Työvoimatoimisto uhkailee karenssilla ja leikkurilla, kun aktiivimallin todentamiseen tarvittavia lomakkeita ja tositteita ei ole muistanut ajoissa toimittaa – tai sellaisia ei edes ole. Freelancer-teatterinohjaaja on viraston näkökulmasta turhake.

   - Mikä sä niinku väititkään olevasi?

   - Teatterinohjaaja.

   - Ikinä en ole käsittänyt, mihin teatterissa tarvitaan ohjaajaa! Näyttelijäthän siellä kaiken työn tekee!

   Alina luuli virkailijan yskivän, mutta sitten hän tajusi, että tämä nauroi.

   - Ahaa.

   - Huonolta näyttää. Eikun odota. Täällä epämääräisissä työsuhteissa olisi yksi.

   - Onko se teatterialan työ?

   - Ei sillä enää ole väliä!

   - Mulle on. No okei. Minkä alan työ se sitten on?

   - Teatterialan.

Kotona olevalla yksinhuoltajalla ei tietenkään ole oikeutta päivähoitoon eikä vapaaehtoisia lapsenkaitsijoita tunnu löytyvän, joten lapset kainalossa on pärjättävä niin kaupassa (kirkunaa! yllättävää rahanmenoa!) kuin liftausmatkalla työpaikalle (vilustuminen! kuumetta!).

Lapset olivat olleet aivan vitun rasittavia ja sen seurauksena Alinasta oli kuoriutunut suohirviön, Grimmin äitipuolien ja Perikato-elokuvan Hitlerin yhdistelmä, joka huusi lapsilleen, syytti näitä omasta työtilanteestaan ja kielteisistä apurahapäätöksistä ja käpertyi lopulta sikiöasentoon vollottamaan suihkun lattialle saadakseen olla hetken rauhassa.

Alinalla olisi mielessä vaikka kuinka paljon ideoita ohjaustöihin: klassikoita uudella tavalla, nuortenteatteria ajankohtaisista asioista, omaan elämään perustuvia realistisia kuvauksia, kokeellisia näytelmiä. Teatterinjohtajien kanta on kuitenkin selvä. Näytelmien on oltava taattuja ja turvallisia, suureen yleisöön meneviä, kaikkien tunteman henkilön ohjaamia. Musikaali olisi paras. Jatkuva torjunta syö Alinan sietokykyä ja uskoa omiin unelmiin. Ehkä Alina ei olekaan oikea taiteilija?

Ideaali oli ilmeisesti kaikkia sääntöjä ja rajoja rikkova, täysin ennennäkemätön esitys, joka ruoti poliittista tilannetta kriittisesti, vei teatteria tiettömien taipaleiden takana asuville syrjäytyneille, pelasti laitoksiin suljetut vanhukset ja mielenterveyspotilaat, puhui omaleimaista kieltään inhimillisyyden puolesta ja sai aikaan maailmanrauhan. Lisäksi piti muistaa mainita työnsä motivaation olevan se, että oli syvästi huolissaan rasismista / työelämän huonontumisesta / itsekkyyden lisääntymisestä / ilmastonmuutoksesta / sodista / veroparatiiseista / yksisarvisista.

Apurahoja taas saavat useimmiten miespuoliset hakijat ja tunnetut nimet. Syvän kateuden vallassa Alina seuraa yhtä nimeä, joka toistuu yhä uudestaan niin apurahojen saajana kuin kriitikoiden ja katsojien ylistämien näytelmien ohjaajana. Matias Raatteentie! Yleisönkosiskelija! Alina haluaa sabotoida!

Täydellinen näytelmä on tyyliltään satiirinen ja paisutteleva, esimerkiksi kuvaus kaupassakäynnistä on herkullinen (ja suututtava). Monta tärkeää asiaa tulee kirjassa käsiteltyä. Yksinhuoltajaäidin kaoottinen arki, jossa kaipaisi edes hetkisen omaa rauhaa ja keskustelua muiden aikuisten kanssa. Huoli lapsista, rakkaus heitä kohtaan, mutta myös väsyminen. Taiteilijan palo teatteriin töitä tekemään, itsensä myymisen vaikeus, apurahaviidakko, nöyryyttävät hylkäykset. Viranomaisten pompottava ja syyllistävä asenne. Seksuaalinen häirintä. Alemmuudentunne, kun kaikki muut tuntuvat ehtivän kaikenlaista ja onnistuvan kaikessa.

Onneksi kirjassa on ankeuden keskellä myös pieniä ilon hetkiä ja luvassa taitaa olla romantiikkaakin. Täydelliseen näytelmään on tulossa jatkoa vielä ainakin kahden osan verran, joten saapa nähdä miten Alinan vielä käy!