TEIR, PHILIP: Neitsytpolku

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: Jungfrustigen

Suomennos: Jaana Nikula

Philip Teirin Neitsytpolku-romaanin kertoja ja päähenkilö on Richard, joka muistuttaa monessa suhteessa kirjailijaa itseään. Richard on kolmevitonen suomenruotsalainen kirjailija, joka on toiminut viisi vuotta ruotsinkielisen sanomalehden kulttuuritoimituksen päällikkönä. Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä, kun rakastuu toiseen naiseen, ottaa avioeron ja menee uudestaan naimisiin. Ja kirjoittaa kirjaa avioerosta ja toiseen naiseen rakastumisesta.

Richard tapaa Paulan kustantamonsa joulujuhlissa ja viehättyy naisen tyylikkäästä kauneudesta ja epäsovinnaisesta käytöksestä. Muodostuvat tapaamiset aamuisin Paulan tyylikkäässä asunnossa Neitsytpolulla, juttelua ja kodikasta lojuilua kaikki vaatteet päällä sängyllä lueskelemassa sanomalehtiä, kunnes Paulan on aika lähetä töihin. Paula on Richardia kaksitoista vuotta vanhempi, mutta se ei ole mitenkään oleellista.

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on.

Richardin avioliitto Sonja-vaimon kanssa on kestänyt jo viisitoista vuotta ja lapset lähentelevät teini-ikää. Mitään kriisiä ei ole, mutta jonkinlaista etääntymistä on havaittavissa. Ehkä siitä puhuu jotain nukkumajärjestyskin: Richard nukkuu kymmenvuotiaan poikansa Williamin huoneessa ja William äitinsä vieressä. Sonja harkitsee kolmannen lapsen hankkimista avioliiton tilaa korjaamaan.

Ajatukset olivat jossain muualla, niin kävi nykyään yhä useammin, aivan kuin hän ei millään enää kykenisi olemaan läsnä nykyhetkessä vaan haluaisi paeta sitä, päästä jonnekin muualle. Päätös oli vaikea: jos he hankkisivat vielä lapsen, heidän olisi satsattava suhteeseensa. Halusiko hän sitä?

Ehkäpä dominoivan äitinsä vuoksi Richardista on kehittynyt epävarma ja päättämätön. Vaikka hän lopulta ymmärtääkin, ettei voi elää ilman Paulaa, ja päätyy pyytämään avioeroa, tuntuu hänestä silti kuin olisi tullut jotenkin viekoitelluksi tai pakotetuksi. Ymmärrystä Richard ei saa keneltäkään, vähiten äidiltään Suvilta, joka tuntuu olevan kiintyneempi miniäänsä kuin poikaansa.

Sitten uusi avioliittokaan ei suju Richardin odotusten mukaan! Uusi suhde vaatii uudenlaisia käytäntöjä ja totuttautumista arkeen samalla kun pitäisi pitää entiset välit kunnossa. Miten selvitä ristiriitatilanteissa, kun mieluummin sovittelisi ja jopa lahjoisi kuin olisi jämäkkä? Toisaalta Richard saattaa vainuta ongelmia siellä, missä niitä ei oikeasti olekaan.

Tiedätkö, kun tapasin sinut, tuntui kuin olisin löytänyt sen jota olin etsinyt koko ikäni. Se oli narsistinen ja täysin itsekäs tunne. Ja ymmärrän että siinä on riskinsä, että projisoi toiseen ihmiseen jotakin ottamatta oikeastaan edes selvää kuka tuo toinen on.

Teirin tyyli on niin toteavaa ja arkista, että se saattaa tuntua miltei kylmältä. Tosiasiassa kirjailija kuvaa pinnan alla piileviä erilaisia tunteita varsin osuvasti, mutta pienin piirroin. Huumoriakin on, mutta se piileskelee yksittäisissä lauseissa ja luonnehdinnoissa, ja ehkä on myös symboliikkaa. Viittaako kirjan nimi Neitsytpolku pelkästään Paulan osoitteeseen? Mikä on sietämätön hurina uudessa asunnossa Töölössä?  Jotenkin vaisuksi tämä Teirin teos jää, mutta miesnäkökulma avioeroon ja uuteen suhteeseen on kiinnostava.