4.5.2020

KHEMIRI, JONAS HASSEN: Soitan veljilleni


Kustantaja: Johnny Kniga 2020
Alkuteos: Jag ringer mina bröder (2012)
Suomennos: Tarja Lipponen

Soitan veljilleni ja sanon: Äsken sattui niin sairas juttu. Oootteko kuulleet? Mies. Auto. Kaksi räjähdystä. Keskellä kaupunkia.

Amor on maahanmuuttajanuorukainen Ruotsissa. Kun Tukholman keskustassa tapahtuu kaksi räjähdystä, hän soittaa veljilleen varoituksen: pysykää kotona, älkää erottuko joukosta kaupungilla, jättäkää palestiinalaishuivit kotiin, pyytäkää anteeksi olemassaoloanne. Poliisin jakamat tuntomerkit näet sopisivat moneen maahanmuuttajaan, myös Amoriin itseensä.

Veljinään ja siskoinaan Amor näkee kaikki vähemmistöryhmiin kuuluvat. Näistä läheisin on ollut Shavi, mutta nyt Amor ei vastaa, vaikka Shavi soittaa yhä uudestaan ja lähettää yhä huolestuneempia viestejä. Syynä taitaa olla se, että Shavi on muuttunut mentyään naimisiin ja tultuaan isäksi. Hänen elämänsä täyttää tytär, jota kutsuu hellästi Pienokaiseksi (ääliömäistä – vauva on paksu!) ja Amor tuntee jääneensä syrjään.

Amorin itsensä on kuitenkin lähdettävä liikkeelle. Hänen on käytävä sukulaisten puolesta reklamoimassa rikki menneestä poranpäästä, mistä Ahlem-serkku ennättää jo muistuttaakin (ja ladella rauhaa ja rakkautta tihkuvia sitaatteja, jotka Amorin mukaan ovat peräisin Kung Fu Pandasta). Tehtävä ei ole Amorille mieluinen ylipäätään ja nyt räjähdysten jälkeisessä tilanteessa hän pelkää joutuvansa poliisien silmätikuksi. Eikä hän väärässä olekaan.

Istuin yhdelle laiturin penkeistä ja odotin.

Kohteella on mukana reppu, kuuntelen.

En katsellut uteliaana muita matkustajia, en kirjoitellut vihkoon, en ottanut kuvia puhelimellani.

Musta reppu, riittävän iso sisältääkseen…

Kenellekään ei tullut epämukava olo minut nähdessään.

Kohde pitää tarkkaa huolta repustaan, kuuntelen.

Juna lähestyi ja nousin penkiltä.

Reppu on jotenkin epämääräinen, kuuntelen.

Ensimmäinen vaunu oli aika täynnä, joten suuntasin kohti seuraavaa.

Kohde yrittää karistaa meidät kannoiltaan, kuuntelen.

Sitten minä matkasin kaupunkiin.

Kohde yrittää sulautua ympäristöönsä, kuuntelen.

Istuin enimmäkseen ajatuksissani.

Kohde esittää rauhallista, kuuntelen.

- - -
Mikään ei ollut toisin, mikään ei ollut uutta, minua ei seurattu, kukaan ei luonut minuun outoja katseita, kukaan ei ajatellut: tuo tuossa on yksi niistä.

Kohde liikkuu kohti rikospaikkaa, kuuntelen.

On kuitenkin yksi henkilö, jonka kanssa Amor kovasti haluaisi keskustella: Valeria. Amor on rakastanut tätä miltei koko ikänsä eikä tunnu millään uskovan, ettei Valeria vastaa tunteeseen. Valerian sijasta Amorille soittelee sinnikäs ja innokas eläinten oikeuksia ajava Karolina, jonka Amor arvaa feikiksi ja oikein arvaakin. Karolin on oikeasti Golbarg. Amoria tällainen yritys sulautua valtaväestöön suututtaa. Karolina puolestaan tunnistaa Amorin stalkkeriksi.

Mitä pitempään Amor kulkee kaupungilla, sitä vainoharhaisemmaksi hän muuttuu. Mielikuvitus lähtee ylikierroksille ja hetken Amor ei ole lainkaan varma siitä, etteikö olisikin syyllinen räjähdyksiin. Ahdistuksen laukaisee vasta mummin iltahämärissä soittama puhelu. Ei haittaa, vaikka mummi onkin jo taivaassa – hänen ansiostaan Amor vihdoinkin suostuu puhumaan koko päivän ajan torjumansa Shavin kanssa eikä tämä epäröi hetkeäkään rientäessään ystävänsä avuksi.

Khemirin kirja on vain 127 sivua pitkä ja lisäksi varsin väljästi ladottu. Silti rivien välistä voi lukea monia maahanmuuttajien elämään liittyviä asioita ja heihin kohdistuvia asenteita, mutta myös heidän omassa mielessään eläviä pelkoja ja epäilyjä. Hienovarainen huumori keventää tunnelmaa.

Khemirin kaikki teokset liittyvät jollakin lailla vähemmistöryhmien edustajiin, mutta tyyliltään ne poikkeavat toisistaan uskomattoman paljon – tämä kirjailija ei tosiaankaan toista itseään! Soitan veljilleni -romaani perustuu tekstiin, jonka Jonas Hassen Khemiri julkaisi Dagens Nyheter -lehdessä viikko Tukholmassa joulukuussa 2010 tapahtuneiden räjähdysten jälkeen. Myöhemmin tekstistä muokattiin myös näytelmä.

PS. Tätä romaania saattaa olla helpompi seurata äänikirjana kuin paperiversiona. Jukka Pitkänen on saanut kiitosta lukijana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti