Kustantaja: Karisto 2020
Essi ja Siiri ovat naimisissa ja kahden lapsen äitejä. Essin
tytär Sissi on kuusivuotias tomera esikoululainen, mutta Siirin kaksivuotias
poika Luukas aiheuttaa huolta puhumattomuudellaan. Kumpikin äideistä näyttää
asettavan etusijalle aina sen lapsen, jonka on itse synnyttänyt ja unohtavan
käsitteen ”meidän yhteiset lapsemme”. Melko normaalia lapsiperheen elämää silti
eletään.
Sissi ja Luukas eivät kuitenkaan ole tavallisia lapsia!
Sissiä vaivaa hermonpäissä tuntuva hurina, jota vain kova kipu tuntuu
lievittävän. Kivulla on myös toinen yllättävä vaikutus: pikkuveli Luukas osoittaa
tuntevansa omassa ruumiissaan kipua aina samassa kohtaa missä Sissikin tuntee.
Nämä ovat asioita, joita Sissi haluaisi testata, mutta tutkijan tie on
kivikkoinen.
Eskarissa henkilökunta joutuu paniikkiin tavatessaan Sissin
teräaseen kanssa itseään viiltelemästä. Onko tytöllä mielenterveydellisiä
ongelmia? Onko kotona vaikeuksia? Onko tehtävä ilmoitus lastensuojeluun? Essi
ja Siiri pelkäävät joutuvansa viranomaisten silmätikuiksi.
Koko perhe tullaan tutkimaan läpikotaisin, meistä tullaan
etsimään tiheällä kammalla epäilyttäviä merkkejä, ja silloin sosiaali-ihmiset
kiinnittävät väistämättä huomiota myös Luukkaaseen. Miltä näyttävät heidän
silmissään sateenkaariparin kasvattamat lapset, itseään viiltelevä kuusivuotias
ja hänen mykkä pikkuveljensä?
Hämmästyttävän ovelasti Sissi keksii kuitenkin aikuisia
tyydyttävän selityksen viiltelylleen ja jatkaa testejään. Voisiko kipua käyttää
Luukkaan puhekyvyn kehittämiseen? Jokaisen kokeen jälkeen Sissi näkee jonkin
häilyvän hahmon sisällään muuttuvan selkeämmäksi ja kuulee paremmin sen jakamia
ohjeita. Myös pikkuveljen sisällä hahmo kiinteytyy eli Sissi näyttää olevan
oikeilla jäljillä.
Mun päähän humahtaa kirkas lämpö ja mä olen jossakin.
Kaikki on
ruskeeta ja punertavaa ja käytävikästä, ja mun hermonpäät hurisee ja sirittää
kiihtyneesti ku kokonainen heinäsirkkalauma asuis mun ihon alla niissä
käytävissä ja se tuntuu hyvältä ja keinuttavalta, sydän ei enää hakkaa
miljoonaa, ja ihan ku joku kurkistais minuun sisältä päin…
Sissin tapana on etsiä vanhempiensa hyllystä tietokirjoja,
joista kuusivuotiaan ei olettaisi ymmärtävän mitään. Näin hän perehtyy muun
muassa suoliston toimintaan ja alkaa kutsua näkemiään hahmoja suolistoasukeiksi,
joita pitää ruokkia oikealla tavalla ja suojella kaikilta häiriöiltä. Aikuisten
mieliksi Sissi kuitenkin teeskentelee, että kyseessä on tuiki tavallinen
mielikuvitusystävä nimeltään Floora.
Kirjassa vaihtelevat kertojina Essi, Siiri ja Sissi sekä sähköpostien
välityksellä Sissin ja Luukkaan yhteinen isä Ville. Kommentit paljastavat,
miten perheen ilmapiiri alkaa Sissin kokeilujen seurauksena vähitellen muuttua.
Aikuiset eivät oikein tiedä, mikä on vialla, mutta vaisto hälyttää. Sissi taas on varhaiskypsyydestään huolimatta vielä liian pieni
osatakseen selittää aikuisille päätelmiään.
Vieraat valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun
voittajaksi keväällä 2019, mutta erityisen pelottava se ei ole. Jännittäväksi
tarinan tekee viime kädessä se, ettei sen käänteitä ja loppua pysty mitenkään
ennakoimaan. Saadaanko esimerkiksi järkiperäinen selitys yliluonnollisilta vaikuttaville
asioille? Suoliston ja aivojen välinen yhteys sen sijaan on täyttä faktaa ja
tällä hetkellä biotieteiden kuumimpia tutkimusaiheita.
Sujuvasti kirjoitettu tarina vie mukanaan – suositus
niillekin, jotka eivät kauhukirjallisuudesta piittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti