Kustantaja: Siltala 2025
Alkuteos: Albion (2025)
Suomennos: Markku Päkkilä
Kansi: Viivi Prokofjev
Anne Hopen (s. 1974) romaani Albion sijoittuu Ison-Britanniaan, jota muinaisina aikoina kutsuttiin Albioniksi. Samanniminen on myös Brooken suvulle seitsemän sukupolven ajan kuulunut kaksikymmentähuoneinen kartano Sussexissa neljänsadan hehtaarin tiluksineen. Viimeisin omistaja Philip Brooke on juuri kuollut ja kirjassa seurataan viiden päivän ajan perheen valmistautumista ja selviytymistä hautajaisista.
Tulevalla perijällä, Philipin Frannie-tyttärellä, riittää hautajaisjärjestelyjen
lisäksi muutakin pohdittavaa. Löytyvätkö rahat perintöveroihin? Entä tilusten
ekosysteemin ennallistamisprojektin tulevaisuus? Frannie aloitti
Albioniksi-nimetyn projektin yhdessä isänsä kanssa ja on jo nyt tyytyväinen:
satakieli on palannut metsään ja vesimyyrät puhdistuneeseen jokeen.
Perhe tuottaa ongelmia. Äiti on päättänyt jatkossa asua
pienessä rantamökissä, joten Frannien on muutettava sieltä tyttärensä Rowanin
kanssa kolkkoon kartanoon, missä Rowan näkee painajaisia. Frannien pikkuveli
Milo haluaa perustaa tiluksille raharikkaiden addiktioita hoitavan klinikan, ja
pikkusisko Isa on kutsunut hautajaisiin Philipin rakastajattaren tyttären, joka
saattaa olla sisarpuoli.
Kun hautajaisvieraita alkaa saapua kartanoon, alkavat näkyä
myös osallistujien välillä vallitsevat jännitteet. Kaikki tuntuvat sukupolvesta
toiseen kärsineen hylkäämisen ja turvattomuuden tunteista, joista eivät ole
pystyneet irtautumaan. Kaikki tuntuvat tehneen jossain vaiheessa vääriä
valintoja ja ovat vaarassa tehdä niin uudelleenkin.
Itse hautajaiset sujuvat ongelmitta, mutta
muistotilaisuudessa paljastuu Brooken sukuun liittyvä synkkä salaisuus, johon Albion-niminen laiva oli osallisena. Tieto muuttaa käsitystä suvun menneisyydestä
ja saattaa vaikuttaa mullistavasti myös perheenjäsenten
tulevaisuudensuunnitelmiin. Toisaalta tässä voisi olla tilaisuus menneiden
virheiden oikaisemiseksi.
Kirjan henkilökaarti on laaja, mutta läheisimmiltä tuntuvat
seitsemänvuotias Rowan ja tilusten monitoimimies, lähes kahdeksankymppinen
hippi Ned. Rowan yrittää ymmärtää aikuisten maailmaa, mutta hakeutuu aina
välillä omiin oloihinsa ikivanhan vartijatammen suojiin. Nedin luona
metsäaukealla taas käyvät monet hakemassa apua niin fyysisiin kuin
psyykkisiinkin vammoihinsa.
Albion ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta, mutta on hyvin
kirjoitettu ja vetävä lukuromaani. Ihmissuhteet erilaisine sivupolkuineen ovat
pääosassa, mutta kirja koskettelee myös kolonialismia, luokkayhteiskuntaa,
nuorten pahoinvointia ja ilmastokriisiä. Ympäristönsuojelu ja luonnon
monimuotoisuuden vaaliminen ovat kirjassa suuressa roolissa, joten lukijaa
hemmotellaan tunnelmallisilla luontokuvauksilla.
Kun hän pujottelee karhunvatukoiden ja koivuntaimien
lomassa, askelten alta vilistää karkuun näkymätöntä elämää. Hajut ovat äkkiä
erilaisia, sillä maasta henkii ilmaan karhunlaukan, sinikellojen ja
lehtikarikkeen tuoksuja sekä jo vyötärönkorkuisiksi venähtäneiden varhaisten
sananjalkojen suolainen leyhähdys.
