Kustantaja: HarperCollins 2020
Alkuteos: A Grand Old Time
Suomennos: Marja Helanen
Seitsemänkymmentäviisivuotias irlantilainen Evie muutti leskeksi
jäätyään Levonhetki-nimiseen hoivakotiin, mutta katuu nyt valintaansa. Muut
asukkaat ovat häntä huomattavasti vanhempia ja huonokuntoisempia ja virikkeet
ja säpinä puuttuvat. Evien pojan Brendanin ja tämän vaimon Mauran lyhyt ja
voivotteleva vierailu on viimeinen pisara: varhain seuraavana aamuna Evie karkaa
pienelle irtiotolle mukanaan pankkikortti, matkapuhelin,
passi ja ajokortti.
Heti Dublinissa Evien irtiotto muuttuu suunniteltua suuremmaksi,
kun onnekas vedonlyönti moninkertaistaa hänen rahavaransa. Hänpä lähtee tutustumaan
ensin Englantiin ja sitten Ranskaan! Evien ulkomuotokin muuttuu ja
nuhjuisesta brunetista tulee tyylikäs hunajainen blondi.
Eviestä tuntui, että hänen nuoren naisen, vaimon ja äidin
elämänsä oli kulunut hirmuista vauhtia, ja hänellä oli mennyt moni tilaisuus
sivu suun… Hän olisi voinut käyttää aikansa paljon parempaan sen sijaan, että
seisoi keittiön tiskipöydän ääressä kokkaamassa jauhoisia perunakakkuja ja
silittämässä paitoja.
Evien lyhyet tilannetiedotukset järkyttävät Brendania. Mami
pitää pelastaa hupsuudeltaan ja tuoda turvallisesti takaisin kotiin! Brendanin
olo on muutenkin sekava, sillä avioliitto Mauran kanssa tuntuu ajautuneen umpikujaan
etenkin sen jälkeen, kun toiveet omasta lapsesta ovat kariutuneet. Lempeästä ja
nauravaisesta vaimosta on tullut kireä ja tyytymätön nainen, jota Brendan ei
osaa lainkaan miellyttää.
Maura tuppautuu väkisin Brendanin mukaan matkalle Ranskaan.
Hänen mielikuvissaan siintää leppoisa loma Bretagnen rannikolla, mutta
todellisuus on ihan muuta. Evie on aina jo muualla, kun pariskunta luulee hänet
tavoittavansa. On ikäviä sattumia ja sairastumisia. Onko tilanne aivan toivoton?
Evie sen sijaan huristelee hankkimallaan matkailuautolla
mielenkiintoisiin kohteisiin ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Reipas,
elämänmyönteinen ja suorasukainen nainen pärjää kyllä, vaikka ei kovin paljon
ranskaa osaisikaan (jos vain malttaa olla juomatta liikaa viiniä ja konjakkia).
Elämä saattaa tarjota hänelle vielä hienoja yllätyksiä!
Hän oli löytänyt oman tiensä onneen. Nykyhetki oli
todella nyt ja tässä, lahja. Oli kyse vain siitä, että löysi onnen sisältään.
Suurenmoinen irtiotto on vauhdikas ja hyväntuulinen
kirja, jossa tummat sävyt ovat olemassa mutta eivät voitolla. Päähenkilö
osoittaa, että ikäihmisenäkin voi rikkoa rajoja, hyödyntää elämänsä aikana
kerättyjä kokemuksia ja oppia uutta. Ihan näin reipasta menoa ei
tietenkään voi suositella kaikille…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti