BACKMAN, ELINA: Kun kuningas kuolee

Kustantaja: Otava 2020

Kuninkaiden valtakausi on päättynyt. Kukaan ei voi hallita ikuisesti joutumatta lopulta tilille teoistaan.

Suomenlinnan Kuninkaanportilta löytyy miehen ruumis. Mies on merkitty kruununmuotoisella polttomerkillä, hukutettu ja asetettu sen jälkeen näytille. Helsingin väkivaltarikosyksikön edustajat Jan Leino ja Heidi Nurmi selvittävät nopeasti kuolleen henkilöllisyyden – hän on Fire-mainostoimiston pääomistaja ja toiminnanjohtaja Lars Sundin, ällöttävä naisten hyväksikäyttäjä ja toimistossaan oikea kukkulan kuningas. Paljon muuta ei sitten selviäkään rikostarkastaja Mertasen patisteluista huolimatta.

Samaan aikaan työstään irtisanottu toimittaja Saana Havas matkustaa rentoutumaan Inkeri-tätinsä luo Hartolaan. Saanan haaveena on kirjoittaa kirja jostain ratkaisemattomasta murhasta ja eräs hartolalainen tapaus vaikuttaa lupaavalta. Vuonna 1989 löytyi juuri ripille päässyt Helena Toivio kuolleena joesta läheltä Koskipään kartanoa, poliisin mukaan joko itsemurhan tai onnettomuuden seurauksena. Paikkakuntalaiset kuitenkin uskovat, että tapaukseen liittyi jotain hämärää. Entä onko Helenan tapauksella yhteyttä koulutyttö Laura Malmin katoamiseen pari vuotta aikaisemmin?

Saana käynnistää tutkimukset. Vinkit johtavat haastattelusta toiseen, Helenan äidistä seurakunnan pappiin ja kaupan kassasta kartanomuseon oppaaseen. Tieto Saanan touhuista leviää nopeasti ja aiheuttaa hieman kyräilyä ja uhkailuakin. Eniten Saanaa kuitenkin ihmetyttää Inkeri-tädin asenne. Täti selvästikin tietää paljon, mutta kertoo asioista vasta sitten, kun joku muu on niistä ensin maininnut.

Seuraavaksi Hartola onkin jo tapahtumien keskipisteessä. Paikallisen pankinjohtajan murhassa on samoja piirteitä kuin Suomenlinnan tapauksessa: hukuttaminen ja polttomerkitseminen sekä ruumiin löytöpaikan osalta viittaus kuninkaisiin. Hartolahan on vuodesta 1987 lähtien ollut kuningaskunta Ruotsin kuningas Kustaa Adolfin muistoksi ja Suomenlinnan Kuninkaanportti taas liittyy Aadolf Fredrikin vierailuun. Onko pankinjohtajakin ollut eräänlainen ”kuningas”?

Jan ja Heidi suuntaavat siis Hartolaan ja tutustuvat ennen pitkää Saanaan ja tämän keräämään aineistoon. Tiedonvaihdon lisäksi saattaa ihmisten välillä päästä alulle jotain muutakin. sillä Ihmissuhteet ovat Backmanin kirjassa merkittävässä roolissa. Miten vaikuttavat rikostutkijan toimintaan omaisten sairaus ja kuolema tai rakastuminen ja uusi ystävyys?

Backmanin esikoisteoksen juoni on perinteikäs ja sopivan monimutkainen. Kahdessa aikatasossa liikutaan eli toisaalta kohtalokkaassa vuodessa 1989, jossa kertojana toimii Helena, ja toisaalta nykyhetkessä, jossa näkökulma vaihtelee usean eri henkilön välillä. On kartanomiljöö ja omalaatuinen paroni. On noita, ennustuksia ja unia. Salaperäisiä Koskentyttäriä.

Kirjailija vihjailee, vilauttelee henkilöitä eri tilanteissa, tarjoilee mahdollisia murhaajakandidaatteja. Lopulta syyllinen ei ole hirveän suuri yllätys, vaan ihan looginen tapaus, mutta muuta yllättävää kyllä paljastuu. Kirja perustuu osittain aivan todelliseen Koskipään kartanoon liittyvään mysteeriin, josta Backman kuuli anopiltaan.

Hän miettii sekunnin murto-osan hetkeä, jolloin hänen kaikki tekonsa tulisivat julki. Kun kuolemien takana ei enää olisikaan anonyymi murhaaja vaan hän, aitoa lihaa ja verta. Ja sitten… ja sitten ei mitään. Kun kaikki olisi viimein saatettu valmiiksi, oikeutus toteutunut.